Viimeisimmässä blogikirjoituksessa (Elokuun kuulumiset 2024 ) oli Hautalan lauman kuulumiset kesältä sekä syksyksi luodut tavoitteet karvakuonojen metsäpuuhille.
Nyt, kun vuosi lähenee loppuaan, on hyvä hetki kerrata, miten tavoitteet täyttyivät vai täyttyivätkö sittenkään.
Aloitetaan Kingistä, jonka tavoite oli aloitella uraa dreeverien ajokoerintamalla. Alkusyksy oli totista harjoittelua koetta varten ja meno oli sitä luokkaa, että ykköseen (DRAJ-1, korkein arvosana) oli selkeät mahdollisuudet. Ajokoe on vähintään maratonin veroinen, joten kestävyyttä täytyy löytyä ajotaitojen lisäksi paljon.
Kestävyys ja ajotaidot ei suinkaan ole ainoat asiat mitä kokeissa vaaditaan, vaan täytyy olla myös tuuria matkassa! Ensimmäiseen ajokokeeseen sattui niin huono tuuri, että taivaalta satoi reilu kerros ensilunta. Ensilumi tarkoittaa sitä, ettei riista liiku juuri lainkaan metsässä ja pelloilla, joten hajuja ei ollut eikä ajettavaa löytynyt. Vaikka toisella ja kolmannellakaan koekerralla ei ollut tuuria matkassa susien eksyttyä koemaastoon, on Kingi osoittanut ajotaitonsa useampaan otteeseen metsällä. Kingi on ajanut kauriita isännän passiin ja näin on saatu luonnosta ruokaa isäntäväenkin pöytään.
Sitten muutama ajatus Hunterin hirvityöskentelystä, jota voisi kuvailla ”vaikeuksien kautta voittoon” lausahduksella. Hunterin syksy oli kerrassaan vaikea. Vaikka haave oli aloittaa heti alkusyksystä koetoimintaa, oli tuo haave haudattava jo heti alussa. Koska koirat ei osaa puhua, emme tiedä sattuiko Hunterin syksyn ensimmäisellä irtilaskulla jotain, joka aiheutti Hunterille henkisiä traumoja. Mitään fyysistä vammaa ei milloinkaan ole käynyt ilmi, mutta Huntter lopetti hirvityöskentelyt kuin seinään. Hunter etsii riistaa laajasti ja lennokkaasti, mutta kantti ei kestänyt jäädä ”työmaalle” haukkumaan. Kaikesta huolimatta keksimme lukuisia keinoja millä saada tuo poika rohkaistua työhönsä, vaikka toisinaan oli mielessä jo luovuttaa ja etsiä Hunterille koti, jossa ei tarvitse käydä metsällä.
Onneksi emme luovuta helpolla ja tässäkin tilanteessa sitkeys jälleen palkittiin, kun eräänä kauniina päivänä Hunter pääsi peloistaan ja ryhtyi haukkumaan hirviä! Uskomaton riemu siitä saatiin aikaiseksi ja nyt on saanut tutkia hirvikoekalenteria sillä silmällä, että jos sittenkin vielä tälle kaudelle päästäisiin kokeisiin mukaan. Tässä hyvä esimerkki siitä, ettei kannata luovuttaa, vaikka mieli joskus tekisi!
Kuten kuvasta huomaa niin nykyisen runsaslukuisen susitilanteen vallitessa, on syytä suojautua suden hyökkäykseltä entistäkin tehokkaammin. Siihen on panostettu hankkimalla susiliivi, joka kestää suden puruvoimaa ja antaa lisäaikaa pelastaa koiraa. Liivin lisäksi on susiturvakamera, joka kiinnitetään liivissä olevaan telakkaan. Kamerasta näkee koiran eteen ja taakse reaaliajassa sen ollessa metsässä. Kameran kautta voi lähettää äänikomentoja sekä karkotusääntä. Kamerassa on myös GPS-paikannus.
Jatketaan kuulumisia lauman juniorilla eli Valdolla. Valdo on osoittanut kiinnostuksen kohderiistaan eli hirviin yllättävän nuorena. Valdon oli tarkoitus osallistua hirvenpyyntiin emäntänsä kanssa vasta vuoden päästä syksyllä, mutta kuinka ollakaan lähdimme metsälle mukaan oppimaan jo tänä syksynä, koska merkit varhaisesta syttymisestä oli selkeät. Jo toisena viikonloppuna hirvenpyynnissä Valdo sai ensimmäisen kaatonsa ollessaan viiden kuukauden ikäinen. Voi sitä emännän ja koiran riemua!
Hirvenpyynti nuoren kasvavan koiran kanssa ei ole lainkaan riskitöntä, joten ollaan Valdon kanssa vähennetty metsäkertoja noin kertaan viikossa. Kasvuiässä oleva koira ei vielä ole vartalonhallinnaltaan yhtä varma kuin täysikasvuinen sekä saattaa olla myöskin tyhmän rohkea, jolloin on suuri riski jäädä hirven jalkoihin ja loukkaantua. Onneksemme alkutalvi on ollut vähäluminen ja ollaan saatu jatkaa Valdon kanssa harjoituksia, koska runsas lumipeite on myös iso riski hirvikoiralle.
Ei sovi unohtaa myöskään levon ja palautumisen merkitystä, vaikka into metsään olisi kova.
Vaikka isoja tavoitteita perusmetsästelyn lisäksi ei meidän italianajokoira Toivolle ole luotu, niin pari ajatusta hänestäkin. Toivo on näyttelyissä jo sertit kerännyt, joten näyttelyura on hänen osaltaan historiaa. Toivo loukkasi alkusyksystä toisen takajalan, joka todennäköisesti venähti metsällä. Levolla ja kevyillä määrillä liikuntaa kipuilu ja ontuminen on saatu pois. Toivo nauttii, kun saa ajaa jänistä ja ollaan me vaihteluksi syöty myös jänispaistia.
Rauhallista ja kiireetöntä joulunaikaa sekä onnea vuodelle 2025!
Toivottaa Hautalan perhe ja karvaiset ystävät Toivo, Kingi, Hunter ja Valdo!
Ps. Alkuvuodesta on jälleen tiedossa pennun tuoksua.