Meillä on tämän alkukesän aikana ollut niin iloa kuin suruakin. Näin heinäkuun alussa voi todeta, että onpa ollut viileä alkukesä. Koirien näkökulmasta viileys on ehdottomasti se parempi vaihtoehto helteelle, mutta kyllä se vähän harmittaa, jos ne helteet tulee vasta elokuun 20. päivä kun saa jälleen alkaa treenata metsästyskoiria. Siinä nousee lämpöhalvauksen riskit korkeaksi ja lämmöstä riippuen estää treenauksen myös kokonaan.
Tämän viileyden etu on nyt ollut se, että on voitu huoletta lenkkeillä ja juoksuttaa koiria.
Rakennettiin nimittäin sellainen 300m2 juoksutusaitaus oman tontin laitamalle. Ai että, kun koirat nauttii ja isäntäväki samalla kun näkee miten iloisesti koirat leikkivät keskenään ja saavat temmeltää vapaasti omaa aitaustaan isommassa tilassa. Se on myös ainut mahdollisuus havainnoida näiden laumakäyttäytymistä, kun eihän he yhdessä koskaan metsässä irti ole, ovat itsenäisiä työskentelijöitä.
Menestystä näyttelykehissä
Tänä kesänä on ollut hienoja hetkiä näyttelykehän laidalla, kun Kingistä on tullut Suomen muotovalio. Tästä menestyksestä innostuneena ilmoitimme Kingin myös elokuussa Helsingissä järjestettävään Maailman Voittaja 2025 näyttelyyn. Sinne lähdemme Kingin kanssa ensikertaa junalla, tuskin maltan odottaa tuota reissua.
Myös Hunter sai menestystä näyttelykehässä Jurvassa, kun nappasi toisen sertin ja oli rodun paras edustaja. Ensikertalaisina ryhmäkehässä pyörähtäessä sijoittui Hunter neljänneksi! Kerrassaan mukava päivä, vaikka hieman pitkä ja uuvuttava Hunterille, jonka kippura häntä suoristui päivän päätteeksi ja korvat hivelivät selkää, kun eivät jaksaneet olla terhakkana pystyssä.
Suru-uutiset – yksi on poissa
Sitten ne suru-uutiset, nimittäin meidän rakas ja lauman vanhin italianajokoira Toivo siirtyi ajasta ikuisuuteen. Toivon kohtaloksi koitui vatsalaukun kiertymä. Toivo oli 9-vuotias, fyysisesti erittäin hyväkuntoinen ajokoira ja sen lähtö tuli meille kaikille äkillisenä yllätyksenä ja kosketti syvältä. Toivo oli meidän koirista se, joka sai minut innostumaan metsästysharrastuksesta se, jonka kanssa yhdessä opittiin ja onnistuttiin se, jonka kanssa eniten olen kulkenut metsässä ja se, jonka kanssa olen eniten elämäni aikana harrastanut liikuntaa. Toivo oli minun personal trainer, juostiin yhdessä paljon, hiihdettiin vähintään yhtä paljon. Toivolla oli loputon halu liikkua ja urheilla metsällä olon lisäksi. Myös meidän pojat ovat oppineet metsästysharrastuksesta paljon Toivon kautta.
Harmillista on, ettei Toivo koskaan päässyt juuri tekeillä olleeseen juoksutusaitaukseen muun lauman kanssa, koska Toivon rooli oli olla lempeä johtaja, sekä samalla myös muiden juoksuttaja.
Laumalla on ollut myös kuhinaa uuden johtajan valitsemisesta, nimittäin Kingi on nyt lauman vanhin, joskin pienin. Sekös on aiheuttanut Kingille haastetta saada kolmen ison jämptin kopla ymmärtämään, kuka tällä hetkellä on lauman kingi!
Toivon lähdön jälkeen on mieleen hiipinyt ajatus, josko meillä voisi olla pitkästä aikaa jokin pienen rodun edustaja sisäkoirana, joka pitäisi huolen, vaikka keittiön lattian siisteydestä. Ajatus olisi kuitenkin, että rodulta löytyisi jonkinlaista riistaviettiä ja olisi käytettävissä myös metsällä tilaisuuden tullen. Tarjouksiakin on tullut mm. mäyräkoirista ja beaglesta, mutta vielä ei ole se oikea kolahtanut. Parasta jättää vielä asia harkintaan!
Kesäisin terveisin Erika Hautala ja koko komppania