Agilityn seniori-MM-kilpailut (SOAWC) ovat maailmanmestaruuskilpailut, joissa on kilpailuluokat 55-64- sekä 65-vuotiaille ja vanhemmille ohjaajille koirineen. Kilpailuissa on sekä yksilö- että joukkuekilpailut. Samaan aikaan järjestetään myös junioriohjaajien MM-kilpailut (JOAWC).
Kilpailut järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa (Belgiassa), ja tänä vuonna kisapaikkana oli Abrantes-niminen kaupunki keski-Portugalissa. Ajatus joukkueeseen hakemisesta kyti mielessä, vaikkakaan pikkuminiluokkaa, jossa Tane kisaa, ei ole tunnustettu kansainvälisesti.
Suomen joukkue on määritetty maksimissaan 32 koirakon kokoiseksi. Valintakriteereinä on menestyminen kansallisissa seniorimestaruuskilpailuissa (JSP) sekä Suomen Agilityliiton rankingpisteytys. Koska SOAWC:ssa ei kisata pikkuminiluokassa, Tanen neljänä peräkkäisenä vuonna saavuttamia seniori-SM-mitaleita ei huomioitu, kuten ei sen rankingpisteitäkään.
Tane pääsee joukkueeseen!
Talvella päätin kisata muutaman startin miniluokassa testatakseni miten minikorkeuksilla hyppääminen sujuu. Satuimme menestymään niin, että saimme pisteitä minirankingissa, ja niin päätin hakea joukkueeseen.
Toukokuun alkupuolella sain tiedon, että Tane pääsisi mukaan varasijalta. Iltapäivällä oli jo lentoliput plakkarissa, ja pääsin muiden matkajärjestelyiden kimppuun. Ulkomaan matkailumme ovat rajoittuneet laivamatkustamiseen, joten nyt Tane lentäisi ensimmäistä kertaa. Koska Tane on alle 8kg, se oli mahdollista ottaa matkustamoon, mikä omalta osaltaan helpotti matkustamista.
Ilmailualan lakko osui heinäkuussa juuri reissun lähtöpäivään ja aiheutti “kiitettävästi” stressiä. Koirapaikat ovat rajallisia; niin matkustamoon kuin ruumaan otetaan vain kaksi koiraa, ja kun “puoli Eurooppaa” oli matkustamassa samaan aikaan Portugaliin, sopivia uudelleen reitityksiä ei tahtonut löytyä, kun niitä varuiksi selvittelin. Kaksi päivää ennen lähtöä Finnair kuitenkin varmisti, että lento toteutuu ja matkustamokoiratkin pääsevät lennolle (toisin kuin ruumaan buukatut, jotka joutuivat järjestelemään lentonsa uudelleen).
Ja sitten ollaankin jo kisoissa
Maanantaina 7.7. sitten matkasimme lentokentälle ja saatoin lopullisesti uskoa, että reissuun todellakin päästään. Suomen joukkueesta muutamat olivat jo lentäneet aikaisemmin, osa matkusti autolla läpi Euroopan ja loput tulivat myöhemmillä lennoilla.
Perillä odotti etelä-Eurooppaa “murjova” helle. Farossa lukema lähenteli 40 astetta. Matka jatkui tiistaina vuokra-autolla lähes 400 kilometriä pohjoiseen, jossa joukkuetoveri jo odotti meitä airbnb-talossa ihastuttavalla maaseudulla lähellä Tomarin kaupunkia.
Keskiviikko oli vapaa päivä, jolloin koirat saivat levätä ilmalämpöpumppujen viilennyksessä majapaikassa. Torstaina sitten alkoivat tositoimet: eläinlääkärin tarkastus oli aamuseitsemältä. Muutenkin kisaohjelma oli laadittu sitten, että toiminnot ajoittuivat aamuun ja iltaan, ja kuumimpaan aikaan päivällä vietetiin siestaa.
Viralliset avajaiset olivat torstai-iltana, ja ne jäivät kyllä mieleen: oli hienoa edustaa siniristilippupaidassa Suomea yli 30 maan ja noin 800 koirakon joukossa. Senioriohjaajien joukkueessa oli 14 koirakkoa ja junioriohjaajien joukkueessa 20 koirakkoa sekä joukkueenjohtajat ja fysioterapeutti.
Tanen kilpailun aloitus osui vasta perjantai-iltaan, jolloin joukkuekilpailu starttasi hyppyradalla saksalaisen Laura Grosserin tuomaroimana. Tane selvisi radasta virheittä, mutta 6,17 sekunnin yliajalla – kuten odotettavissa olikin. Joukkuekaverit valitettavasti hylkääntyivät, joka merkitsi jo tässä vaiheessa sitä, että emme olleet joukkuekilpailun tulostaistelussa mukana.
Musta pilviä…..
Lauantaina aamun pissatuslenkillä Tane ontui etujalkaansa. Siinä vaiheessa päässä surisi ajatuksia laidasta laitaan, mutta sain iskostettua itselleni, että piti olla iloinen siitä, että olimme sentään päässeet osallistumaan näihin kekkereihin edes yhden radan verran. Tuntui kurjalta naputella joukkuekavereille viestiä, että Tane jättäisi väliin aamun agilityjoukkueradan – onneksi sillä ei tuloksellisessa mielessä ollut merkitystä edellispäivän hylkäystulosten johdosta.
Kisapaikalla fysioterapeutti paikallisti kipukohdaksi rintalihaksen ja etujalan kiinnityskohdan. Oma epäilyni oli, että Tane oli saattanut saada kylmää (majapaikassa se makoili sängyllä juuri ilmalämpöpumpun alla) tai sitten etujalka oli rasittunut tavanomaista korkeammista hyppykorkeuksista. Tane sai kinesioteipin päiväksi ja illansuussa se liikkui puhtaasti, ja pääsimme suureksi riemuksemme osallistumaan yksilökilpailun hyppyradalle, joka oli saksalaisen Rene Blankin käsialaa. Jälleen Tane teki ratavirheettömän suorituksen, mutta 10,3 sekunnin yliajalla.
Upea loppu kisoihin!
Sunnuntaiaamuna koitti viimeinen starttimme: britti Neil Ellisin agilityrata, jossa tuli muutama harmillinen virhe ja yliaikaa niin, että sijoitus radalla oli kuitenkin 30. Lopulliseksi sijoituksi yksilökilpailuissa tuli 27., johon olin todella tyytyväinen yli 70 koiran joukossa!
Yleisesti ottaen radat olivat mukavia, joskin niissä oli etenkin nopeille koirille haastavia kohtia. Tanen etenemisvauhti on sen verran maltillinen, että useimmiten selviän sen kanssa radoista ohjaamalla sitä edeltä, jolloin ns. ansapaikat pystyy suhteellisen hyvin eliminoimaan.
Kilpailut pyörivät stadionin viidellä kentällä saman aikaisesti. Aikataulutuksesta joukkueenjohto piti hyvä huolta joukkueen whatsapp-ryhmässä; samoin ratojen etenemistä ja oman vuoron lähestymistä pääsi seuraamaan hyvin toimivien livetulosten kautta.
Sunnuntai-illalla oli vuorossa päättäjäiset, joissa pääsimme hurraamaan junioreiden minikoirajoukkueen pronssia. Kolmipäiväinen kisarupeama oli näin takana, ja jäi muistoihin Tanen kisauran huipentumana – 10-vuotiaana se alkaa jo pikkuhiljaa siirtymään eläkkeelle, joten nämä kilpailut osuivat loistavaan saumaan sen suhteen. Itselleni SOAWC oli ensimmäinen kerta kansainvälisisä arvokisoissa, ja toki takaraivoon jäi kytemään toive, että sinne vielä joskus pääsisin nuoremmankin koirani kanssa.
Kisaeväänä Tanella oli tietenkin tuttu Werraton, ja pehmeät kanamakupalat olivat oiva namipalkka ratojen jälkeen.
Terhi Thuneberg ja jackrussellinterrieri Tane