Suomenpystykorva Aatun viime vuoden syksy kului metsässä, kuinkas muutenkaan! Elokuisista Kangasalan helteistä päädyimme marraskuussa Rovaniemen hangille ja kireisiin pakkasiin. Kaiken riistan koira sopii onneksi myös moneen keliin.
Aloitimme kauden linnunhaukkukokeilla. Niiden avulla pystyy aika hyvin arvioimaan koiran kuntoa ja menohaluja: kummatkin oikein hyvällä mallilla. Kokeiden tulokset jäivät tällä kertaa vaatimattomiksi, kun metsäkanalinnut meitä väistelivät. Se saatiin, mitä löydettävissä oli. Haukkukokeen järjestäjällä ei oikein ole keinoja määrätä näitä eläviä luontokappaleita puun oksalle kököttämään. Täällä heikon lintukannan alueella Länsi-Suomessa tarvitaan aina reilusti tuuria matkaan. (Lue lisää linnunhaukkukokeista: roviopetfoods.fi/16329)
Noh, tämäpä vapautti kaikki paukut metsästystoimintaan. Alkusyksyllä suuntasimme Savukoskelle. Saimme liikkua Värriön maisemissa viikon verran. Huhut kertoivat lintukannan laskusta sillä suunnalla, mutta vielä mitä: teeriä ja etenkin metsoja alkoi näkyä ja haukku raikasi. Nämä olivat meille täysin uusia maastoja. Siitä huolimatta Aatu löysi hyvin lintuja haukkuun päivittäin, ja muutama saatiin eräksikin. Kelit suosivat ja Aatun jalka nousi mallikkaasti, vaikka kahdeksan vuoden veteraani-ikä saavutettiin 12. lokakuuta.
Lapista palasimme etelään hirven pyyntiin. Sekös meinasi alkuun takuta: hirvet loistivat poissaolollaan, lämmin syksy ja talvilaidun taisivat vaikuttaa. Aatu kyllä löysi haukuttavaa, mutta joka kerta kohteeksi paljastui metso tai orava. Tähän on jo tottunut kaiken riistan koiran kanssa. Ja ilahduttavaa oli huomata, että lintuja elelee myös kotimetsissä. Kun kausi eteni, alkoi lopulta hirviäkin näkyä.
Jännittäviä tilanteita hirvimetsällä
Selvittipä Aatu kiperän haavakkotilanteenkin kunnialla. Sellaiset saattavat olla varsin haastavia sulan maan aikaan, kun verijälkeä on vaikea havaita. Ensin Aatu etsi hirvikaksikon ja haukkui niitä miltei tunnin. Passimies pääsi ampumaan toista, mutta ei saanut tarpeeksi hyvää osumaa. Haavakkohirvi lähti pakosalle. Aatu seurasi ensin tervettä hirveä, ja kesti tovin ennen kuin se palasi ja löysi oikean jäljen saaden haavakon haukkuunsa uudelleen. Yhteistyö onnistui, ja viimein saimme haavakon kaadettua.
Kauden kiintiön viimeinen hirvi oli myös vähällä päätyä Aatun ja isännän saaliiksi. Aatulla oli hirvi haukussa, ja isäntä pääsi miltei ampumaan, vaan eläin karkasi naapuriseuran alueelle. Nopeasti Aatu löysi haukuttavakseen toisen hirven ja piti sitä paikoillaan kelpo tovin. Huono tuuri astui kuitenkin peliin: toisaalla juuri samaan aikaan seuran toiselle koiralle ammuttiin kauden viimeinen. Saamme kuitenkin olla tyytyväisiä hirvikauteen. Viellä päästii vuoden viimeisenä päivänä hirvijahtiin ja hyvät oli haukut. Aatu löysi 3 hirveä haukkui liki 1,5 tuntia, vaan emme päässeet omillamailla ampuma etäisyydelle.
Hauskaa oli ja hyvät työt Aatulta, lämmittää aina isännän mieltä.
Syksyn päätteeksi pääsimme vielä Rovaniemelle metsäkanalintujen pyyntiin, vaan loppukauden kelit iskivät. 30 astetta pakkasta ja 25 senttiä lunta hankaloittivat toimintaa kovasti. Mukavaahan meillä oli, tosin lintutyöskentely jäi vähiin.
Kahdeksanvuotias, kokenut, terve ja hyväkuntoinen Aatu-koira on mukavaa seuraa metsällä: ei turhia hötkyile, löytää riistan ja pääasiallisesti uskoo isäntäänsä. Werraton Viljaton -täysravinto on antanut tämän pystykorvan ravitsemukseen oivallisen perustan.
Olisipa jo ensi syksy!
Terkkuja uuteen vuoteen kaikille,
Tuomas ja Aatu