Ei vain agilityssä, vaan kaikessa koiran kouluttamisessa palkkaaminen, ja vieläpä oikea-aikaisesti, on kaiken perusta. Palkka voi olla ruokaa tai lelu – usein siihen yhdistetään vielä sanallinen kehuminen. Se, mikä milläkin koiralla toimii, vaihtelee, ja palkkaakin voi vaihdella.
Jos käyttää ruokapalkkaa, sen tulee olla maistuvaa ja mieleistä koiralle. On turha palkata koiraa namilla, joka on esimerkiksi liian kovaa, mautonta tai muuten koiralle ei-niin-mieluisaa. Tässä on paljon niin rotu- kuin yksilöerojakin. Ahneelle koiralle saattaa kelvata lähes mikä tahansa, ja nirsolle ei sitten oikein mikään. Hyvää ja maukasta palkkanamia siis kannattaa etsiä: testaile, mikä on juuri sinun koirallesi toimivaa.
Palkkanamin tulee olla myös tietyllä tavalla helppokäyttöistä, koska oikea-aikainen palkkaaminen on koulutuksessa a ja o. Ei riitä, että koiran tehtyä oikein, alat kaivelemaan treenirepun pohjalta avaamatonta namipussia ja väkerrät sitä auki – tilanne on jo ohi.
Itse arvostan nameja, jotka ovat riittävän pienikokoisia – pienelle koiralle riittää hyvinkin pienikokoinen nami. Werrattoman Pehmeä makupala on mukavan kokoinen, ja rakenteeltaan sopiva, että sen voi murtaa kahteenkin palaan pienemmälle koiralle. Se ei myöskään murene ja hajoa kokonaan, eikä tahmaa käsiä. Pussi on kätevän kokoinen ja uudelleen suljettava, joten sitä voi pitää treenitaskussa sellaisenaan. Niin possu- kuin kanamakupalat ovat maistuneet erinomaisesti koirilleni. Ilmeisesti niiden tuoksukin on houkutteleva, sillä joskus agilitykisoissa ohitse kulkeneet koirat ovat pysähtyneet housuntaskulleni, jossa on ollut Werrattoman Pehmeitä makupaloja!
Agilityssä palkkanamia käytetään monissa harjoituksissa target-alustalla, ns. etupalkkana. Kun esimerkiksi halutaan koiran irtoavan itsenäisesti eteenpäin, on nami helppo asettaa haluttuun kohtaan palkaksi. Samoin vaikkapa keinu-esteen kouluttamisessa maukkaat namit ovat tärkeitä, että saadaan keinu mieleiseksi, ei-pelottavaksi esteeksi – se kun saattaa pitää maahan osuessaan kolahduksen, joka voi säikäyttää arempia yksilöitä. Keinusta saadaan miellyttävä este, kun sen luona syödään nameja, ja koira oppii, ettei kolahduskaan ole vaarallista.
Jos palkkanami annetaan aina kädestä, koira voi yhdistää namin saamisen pelkästään käteen. Siitä saattaa aiheutua hankaluuksia, kun koiran huomio kiinnittyy vain ohjaajan käteen sillä oletuksella, että käsi merkitsee automaattisesti palkkaa. Agilityssä koiran fokuksen kuitenkin usein toivotaan kohdistuvan esteille – toki tietyissä tilanteissa myös ohjaajaan, jolloin käsipalkkakin voi olla tarpeellinen asia hallita.
Kun käyttää ruokaa palkkana, kannattaa muistaa, että siitä koira saa myös ravintoa. Palkkanamien määrä saattaa kasvaa yllättävän suureksikin. Syötettyjen namien määrä voidaan vähentää päivittäisestä ruokamäärästä, etenkin jos palkkaa on käytetty runsaasti. Varsinaista ruoka-annostahan niillä ei tule kuitenkaan korvata.
Agilitytreeneihin lähtiessä namit ovat itselleni niin tärkeä asia, että vaikka kouluttamisessa käytän myös lelua, on namipussin oltava aina mukana. Nykyään käytän myös mm. erilaisia täytettäviä namipalloja, joita käytettäessä onkin tärkeää, että nami ei murene, hajoa tai tahmaa palloa. Ja kilpailuissa suorituksen jälkeisenä palkkana odottavat aina namit!
Terhi Thuneberg