Tauno on 9-vuotias jackrussellinterrieri, joka on kilpaillut agilityä jo seitsemän vuotta, keskimäärin 60 starttia per vuosi. Se on yhä hyvässä fyysisessä kunnossa, energinen, ja pysynyt terveenä koko ikänsä. Toki pienikokoisten rotujen yksilöt ovatkin monesti pitkäikäisiä. Jackrusselit elävät usein 15-vuotiaaksi tai vanhemmiksikin.
Taunossa ei juurikaan ole havaittavissa vanhenemisen merkkejä – vielä. Toki naama harmaantuu, mutta muuten se on sporttinen ja hyvässä lihaskunnossa. Se ei ole lihonut, vaikka vanhenevan koiran paino voi helposti alkaa nousemaan aineenvaihdunnan muutosten myötä. Pääasiassa Taunon aktiivisuus, ja sen myötä myös energian kulutus, on suunnilleen samalla tasolla kuin tähänkin saakka. Ruokintaa ei ole tarvinnut erityisemmin muuttaa vuosien varrella.
Luonteeltaan se on aina ollut kovin mukavuuden haluinen, ja jokusen kerran Tauno onkin osoittanut, ettei olekaan innokas lähtemään lenkille esim. kylmään tai märkään keliin. Se lienee ainoa vanhuuden merkki tällä hetkellä. Muistissa on mm. talvinen hiihtoretki koiraladulle: virittelin itselleni suksia ja nuoremmalle koiralle valjaita. Siinä vaiheessa irrallaan ollut Tauno hilpaisi autolle – makoilu autossa vällyjen välissä omassa kuljetushäkissä voitti sillä kertaa koiralatulenkin. Sen itse valitsemansa lepohetken veteraani ansaitsi?
Yleisesti ottaen Tauno on kyllä reipas liikkumaan. Etenkin ”koirakavereiden” kanssa se tykkää juoksennella porukassa metsälenkeillä. Kotipihalla se on aina valmis pallo- tai muihin heittoleluleikkeihin. Viisi vuotta nuoremman (ja myös isompikokoisemman) Jeron kanssa se painii lähes päivittäin.
Agilitykenttää lähestyttäessä Taunon innostusta ei pitele mikään. Yleisesti ne koirat, jotka agilityä harrastavat ja siinä kilpailevat, ovat niin innostuneita lajiin, ettei motivointi ole vaikeaa ikääntyvänkään koiran kohdalla. Useimmiten vanhojen agilitykoirien menoa on jopa rajoitettava – itse ne olisivat valmiita vaikka mihin, vaikka kroppa ei enää niin hyvin toimisikaan.
Vanhenevan koiran ruokinnassa koen Werrattoman Aktiivin hyvänä vaihtoehtona. Nimenomaan korkea valkuaisen biologinen arvo tukee lihasmassaa. Samoin Aktiivin sisältämät glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti auttavat nivelten hyvinvointia niin urheilemisen kuin ikääntymisen kannalta. Mitään muita lisäravinteita Tauno ei ole tarvinnut.
Agilitykisakentillä yli 10-vuotias ”pikkukoira”, eli joko pikkumini- tai minikokoinen, ei ole mitenkään erityisen harvinainen. Taunon kanssa on tarkoitus jatkaa vielä ensi vuoden arvokisoihin, jos terveys säilyy yhtä hyvänä kuin tähänkin saakka, eikä muitakaan yllättäviä takapakkeja tule. Kilpailukalenteria höllennetään hiukan väljemmäksi ja koitetaan ylläpitää peruskuntoa Taunolle mieluisilla tavoilla. Vauhti todennäköisesti tulee hidastumaan, mutta ei anneta sen haitata kisaamisen iloa – jatketaan kisakentillä, jos niin seniorikoiran kuin senioriohjaajan terveys kestää!
Terhi Thuneberg