Osa 1. Koirien lihavuuteen johtavat syyt ja sen seuraukset
Lemmikkimme alkavat yhä enenevässä määrin kärsiä samoista elintaso-ongelmista kuin ihmisetkin. Ihmisten muuttaminen asumaan kaupunkeihin ja taajamiin, hyötyliikunnan vähentyminen ja harrastustenkin siirtyminen sisätiloihin on pyöristänyt kansaamme. Samanaikaisesti ruuan laatu ja saatavuus on parantunut ja markkinoille on tullut kokonainen erilaisiin välipaloihin keskittynyt tuotekategoria. Noin 30 % yli 20-vuotiaista suomalaisista onkin ylipainoisia (THL, 2024). Lihavuudesta on vähitellen tullut myös koirien suurin hyvinvointiongelma. Euroopassa 30-70 % seurakoirista on ylipainoisia ja USA:ssa 50 % yli 5 vuoden ikäisistä koirista on lihavia. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 32 % näyttelykoirista on liian pulskassa kunnossa (Lindåse ym. 2021).
Syitä on monia
Koiran lihavuus voi olla monien tekijöiden summa, jonka taustalla on sekä elämäntapaan että terveyteen liittyviä syitä. Useimmiten koiran lihavuus on kuitenkin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista: liiallisesta ruokinnasta, makupalojen suuresta määrästä tai vääränlaisesta ruokavaliosta. Yksinkertaisesti koira saa liikaa energiaa suhteessa kulutukseen. Ruuan annoskoko voi olla liian suuri eikä sitä mitata tarkasti ja/tai ruoka on liian energiapitoista. Tavallinen harrastuskoira ei tarvitse korkean rasvapitoisuuden ruokavaliota, seurakoirasta puhumattakaan. Sopiva ruuan rasvapitoisuus aikuisella koiralla on 13-15 %. Monesti herkkujen ja makupalojen tuomaa lisäenergiaa ei osata huomioida ollenkaan, vaikka niiden vaikutus voi olla hyvinkin suuri. Monet koirien herkut ja makupalat ovat myös kovin energiapitoisia.
Liikunta on painonhallinnan ja vielä laajemmin koiran hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Päivittäinen liikunta on koiran perustarve. Rauhallinen rinnakkaiselo koiran kanssa on huomattavasti helpompaa, kun sen liikunnan tarpeesta huolehditaan ja koiran mielikin on vastaanottavaisempi esimerkiksi koulutukselle. Liikkuminen kuluttaa energiaa ja ylläpitää normaalia aineenvaihdunnan aktiivisuutta. Usein koiran vanhetessa sen luontainen aktiivisuus vähenee eikä energiaa enää kulukaan entiseen malliin. Tällöin koira saattaa kerätä painoa huomaamatta, kun ruokaa annetaan kuten ennenkin. Valitettavan usein vähäisen liikunnan taustalla ovat myös terveydelliset syyt, esimerkiksi ortopediset ongelmat. Toisaalta ylipainon välttäminen olisi tärkeässä roolissa juuri luusto- ja niveloireilun vähentämiseksi. Myös nivelten aineenvaihdunta paranee, kun koira liikkuu matalalla tempolla useita kertoja päivässä.
Lihavuuden taustalla voi olla hormonaalisia tai aineenvaihdunnallisia häiriöitä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai cushingin tauti. Mikäli koiralla on lääkityksiä, voivat myös nämä vaikuttaa lihomisherkkyyteen. Uroksen kastroiminen vähentää sen aktiivisuutta ja siten energiankulutusta. Usein leikattujen urosten ruokahalukin paranee, kun narttujen hajut eivät enää vie ruokahaluja, siksi taipumus lihomiseen lisääntyy. Steriloinnin vaikutuksella on myös rotujen välisiä eroja. Hiljattain julkaistussa laajassa tutkimuksessa havaittiin, että suurista roduista sterilointi oli riskitekijä erityisesti noutajilla. (Benka ym. 2025).
Tietyt rodut ovat alttiimpia painonnousulle, kuten labradorinnoutaja, kultainennoutaja, mopsi ja beagle. Lihomistaipumuksen voidaankin sanoa olevan jossain määrin perinnöllinen. Strandberg ym. (2023) tutkivat 19 eri rotua ja määrittivät elopainon perinnöllisyydeksi keskimäärin 51 %, vaihdellen 35 % – 70 % välillä. Labradorinnoutajalta on myös löydetty eräitä lihavuuteen vaikuttavia geenejä, kuten POMC, jonka esiintyvyys labradorinnoutajapopulaatiossa lienee 20 % luokkaa, vaihdellen hiukan eri tutkimuksissa. Samainen geeni on löydetty myös sileäkarvaiselta noutajalta. Geenin vaikutus koiran elopainoon saattaa olla parikin kiloa, riittäen siis tekemään normaalipainoisesta koirasta ylipainoisen. Lisäksi labradorinnoutajilla on havaittu alhaisen syntymäpainon korreloivan aikuisiän ylipainon kanssa. Tutkijat selittävät tätä yhteyttä ominaisuuksien välisten geneettisten korrelaatioiden olemassaololla (Mugnier ym. 2020). Vastaavia rotuun liittyviä alttiuksia tai geenejä voi löytyä muiltakin roduilta, mutta noutajat ovat usein erilaisten tutkimusten kohteena niiden yleisyyden vuoksi.
Milloin koira on lihava?
Lihavuudella tarkoitetaan kehon rasvakudoksen määrän lisääntymistä niin, että koiran elopaino ylittää sen ideaalipainon 10-20 prosentilla. Esimerkiksi ideaalipainossaan 25 kiloisella koiralla tämä tarkoittaa 27,5-30 kilon elopainoa. Koska painoa alkaa tyypillisesti kertymään koiran iän myötä, voidaan ideaalipaino yleensä johtaa ajasta, jolloin ylipainoa ei vielä ollut päässyt kertymään. Armottomin mittari painon arviointiin on vaaka ja suosittelen pitämään koiran painosta myös jonkinlaisia muistiinpanoja. Mikäli koiran punnitseminen kotiloissa ei ole mahdollista, on monilla eläinlääkäriasemilla mahdollisuus käydä punnitsemassa koira.
Monilla ihmisillä on vaikeuksia arvioida eläimen lihavuuskuntoa silmämääräisesti. Ilman vaakaa lihavuuden arviointi perustuu koiran ulkoisiin piirteisiin ja käsin tunnusteluun. Rodusta riippumatta koiran rakenne on senkaltainen, että aina jos kylkiluiden päällä on jotain pehmeää, niin se on rasvaa eli merkki koiran ylipainosta. Kylkiluiden päällä ei ole mitään merkittäviä muita rakenteita, kuten lihaksia, ainoastaan nahka ja ihonalaiskudosta. Kylkiluut tulisi siis olla aina helposti tunnettavissa, kun koira on ihannepainossa. Kaikilla roduilla myös vyötärön tulisi erottua selvästi ylhäältä päin katsottaessa, sen sijaan vatsalinjan muoto saattaa joillakin roduilla olla suhteellisen tasainen, myös nartun tiineydet vaikuttavat vatsalinjan muotoon.
Kuntoluokitus on ylipainon mittari
Ylimääräisen rasvan määrän arvioimiseksi voidaan koira myös kuntoluokittaa ja siten saada arvio sen mahdollisesta lihavuudesta. Kuntoluokituksessa tarkastellaan erityisesti koiran kehon muotoa ja paikkoja, joihin ylimääräistä rasvaa tyypillisesti kertyy. Kuten ihmisillä, koirillakin rasvaa kertyy myös vatsaontelon sisään ja eri elimien ympärille. Sisäelinrasvan määrää pystytään arvioimaan lähinnä vatsan ja vyötärön pyöristymisen perusteella. Ihonalaisrasvan arviointi on helpompaa ja onnistuu sormin tunnustelemalla. Monilla eläinlajeilla, kuten hevosilla, voidaan elopainoa arvioida suhteellisen luotettavasti kehon mittojen, kuten rinnanympäryksen perusteella. Koirien kohdalla rotujen eli rakenteen eroavaisuudet ovat suuret eikä vastaavaan tarkkuuteen päästä. Myös vaihtelu esimerkiksi turkin paksuudessa rotujen välillä on suurta ja tämä lisää mittausepävarmuutta.
Kehon kuntoluokitus (Body Condition Score, BCS) on yleisesti käytetty menetelmä koiran lihavuuden arviointiin. Sitä käytetään yleensä rinnakkain elopainon punnitsemisen kanssa, kun koiran kuntoa tai sen muutoksia arvioidaan. Kuntoluokituksen avuksi on luotu erilaisia ohjekaavioita, joista tunnetuin löytyy WSAVAn (World Small Animal Veterinary Association) sivuilta https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/01/Body-Condition-Score-Dog.pdf
WSAVA käyttää 9 portaista asteikkoa, jossa:
- 1–3 tarkoittaa alipainoa
- 4–5 on ihannepaino
- 6–9 ylipaino ja lihavuus
Käytännössä 1-3 tarkoittaa, että koira sen verran hoikassa kunnossa, että kylkiluut, selkäranka ja/tai lantion luut ovat nähtävissä. Arviota tehdessä tulee huomioida karvapeitteen paksuus. Ihannepainossa luiset rakenteet ovat helposti tunnettavissa, mutta eivät nähtävissä. Ylipainoisella koiralla (6-9) luiset rakenteet eivät enää ole helposti tunnettavissa ja vyötärö sekä vatsan ylöspäin nouseva kaari enemmän tai vähemmän kadonneet.
Voit katsoa videon koiran kuntoluokittamisesta täältä:
https://roviopetfoods.fi/koira-kuntoluokitus/
Lihavuus on hyvinvointihaitta
Ylipaino altistaa monien kroonisten sairauksien kehittymiselle ja pahentaa useita vaivoja, muodostaen uhan koiran jokapäiväiselle hyvinvoinnille. Huomattava ylipaino myös vähentää koiran kykyä toteuttaa lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan. Lihavuudella on havaittu yhteys muun muassa seuraavien sairauksien kehittymiselle:
- Aineenvaihdunnalliset sairaudet (mm. diabetes)
- Ortopediset ongelmat (mm. nivelrikko, raajojen virheasennot)
- Sydän ja hengityselinsairaudet
- Virtsatie ongelmat
- Immuunivasteen, toimintakyvyn ja kognition heikkeneminen
- Kasvainsairaudet
Ylipainolla on myös selkeä yhteys eliniän odotukseen, tähän mennessä rajoitettu ruokinta onkin ainoa ravitsemuksellinen tekijä, jolla on tutkimuksissa saatu eläinten eliniän odotusta pidennettyä merkittävästi. Kealyn ym. (2002) tutkimuksessa 25 % vähemmän ruokaa saanut ryhmä noutajia eli kaksi vuotta runsaan ruokinnan testiryhmää pidempään. Rajoitetun ruokintaryhmän koirien elopainot olivat 26 % testiryhmää pienempiä eli testiryhmän koirat olivat ylipainoisia. Hoitoa vaativa nivelrikko tai muu hoitoa vaativa krooninen sairaus kehittyi runsaan ruokinnan koirille kolme vuotta rajoitetun ruokinnan ryhmää aikaisemmin.
Koiran pitäminen normaalipainoisena lisää siis merkittävästi sen elämän laatua ja sekä saattaa vaikuttaa oleellisesti myös sen eliniän pituuteen.
Seuraavassa blogitekstissä käsitellään koiran laihduttamista sekä kerrotaan siihen tarkoitukseen soveltuvista ruokavalioista. Lue artikkelin jatko-osa: Rakas onko sinusta tullut pullukka? Osa 2.
Eläinravitsemuksen asiatuntija Susanna Särkijärvi
KIRJALLISUUS
Benka, V.A., Sahrmann, J.M., Rieke, K., Briggs, J.R., Spofford, N., Zawistowski, S., Ruple, A., Romagnoli, S. ja Morrison, J.A. 2025. Gonadectomy status and age are associated with variable risk of overweight or obese outcomes in 15 dog breeds: a retrospective cohort study using data from primary care veterinary clinics. Journal of American Veterinary Medical Association 263:1-11.
Kealy, R.D., Lawler, D.F., Ballam, J.M., Mantz, S.L., Biery, D.N., Greeley, E.H., Lust, G., Segre, M., Smith, G.K., Stowe, H.D. 2002. Effects of diet restriction on life span and age-related changes in dogs. Journal of American Veterinary Association 220: 1315-1320.
Lindåse. S., Feltenmark, T., Krantz, M. ja Söder, J. 2021. Overweight in Swedish show dogs – prevalence and association with performance in competition. Acta Veterinaria Scandinavica 63(1):17. doi: 10.1186/s13028-021-00582-2.
Mugnier, A., Morin, A., Cellard, F., Devaux, L., Delmas, M., Adib-Lesaux, A., Flanagan, J., Laxalde, J., Chastant, S. ja Grellet, A. 2020. Association between birth weight and risk of overweight at adulthood in Labrador dogs. PLoS One 15, e0243820. doi:10.1371/journal.pone.0243820
Strandberg, E., Andersson, L., Emanuelson, U., Bjørnvad, C. R., Ringmark, S., Hedhammar, Å., Höglund, K. 2023. Heritability and genetic trend of body weight in dogs of different breeds in Sweden. Journal of Animal Science 101, skad173. doi:10.1093/jas/skad173
THL, 2024. Terve Suomi -tutkimus 2022-2024. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi:thl:ak:a63efb10-25f1-4822-bb82-22a7df0c0946
WSAVA Body Condition Score Chart, 2020. World Small Animal Veterinary Association https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/01/Body-Condition-Score-Dog.pdf