Tervehdys täältä Aurajoen alkulähteiltä!
Tervehdyksen kajauttavat ilmoille pippuri-suolan väriset snautserit Sissi ja Peppi sekä remmipainonsa Mari. Sissi on kymmenvuotiaana jo uransa jäähdyttelyvaiheessa (samoin kuin emäntänsä), mutta Peppi 7 kk ikäisenä vasta aloittelee harrastuspolkuaan. Koirien kanssa olen puuhaillut isoimman osan elämästäni, aiemmin rotuna oli kääpiösnautseri, joiden kanssa harrastimme agilityä.
Kuva: Raija Isotalo
Tässä Mari ja Sissi AD-testin suoritettuaan.
Sissin myötä työkoiran kouluttaminen on tullut isoksi osaksi yhteistä ajankäyttöä. Sissi on eläinetsijä ja edennyt pelastuskoiran koulutuspolulla Viranomaistarkastukseen asti. Tokossa Sissi kilpailee avoimessa luokassa ja rally-tokossa voittaja-luokassa. Laukausaran koiran kanssa palveluskoirakokeet ovat olleet pois laskuista, mutta koesäännön muutoksen myötä osallistuminen palveluskoirakokeeseen on nyt meillekin mahdollista, sillä B-tottelevaisuudessa ei laukauksia ammuta.
Pitkään olin sitä mieltä, että meille ei Sissin aikana tule toista koiraa. Vaan kuinkas sitten kävikään: viime huhtikuussa Sissin kasvattajalle syntyi pentue, josta meille tarjottiin narttupentua. Tämän pentueen taustalla on Sissin emä, joten minun oli helppo uskoa kasvattajan ennustus hyvällä työmotivaatiolla varustetuista pennuista. Niinpä Peppi tuli taloon viime kesänä. Peppi taisi saada nimensä maailman vahvimmalta tytöltä, Peppi Pitkätossulta ja hyvin tuntuu nimivalinta osuneen. Peppi on rohkea, toimintatarmoinen, avoin ja eläväinen pieni snautseri-neiti. Nuoresta iästään huolimatta Peppi on heti rokotussuojan voimaan tulon jälkeen käynyt säännöllisesti tottelevaisuuskoulutuksessa ja pelastuskoirien viikkoharjoituksissa. Syksyllä Peppi osallistui Suomen Palveluskoiraliiton koulutusleirille ja jaksoi hienosti tiiviit harjoituspäivät ja majoituksen vieraassa paikassa.
Keskenään tämä tyttökaksikko pitää hauskaa vetoleikeillä, painilla ja hippasilla juoksemalla. Yhteiset metsälenkit ovat meille kaikille henkireikä ja tasapainottava tekijä arjen kiireen ja treenien keskellä. Kotioloissa tutuksi on tullut snautserin huumorintaju, pikku kepposia tehdään jatkuvasti. Ihan lempihommaa on etsiä jostain sukka, joka kätketään suuhun parran keskelle ja sitten käydään vähän kehuskelemassa isäntäväelle hienolla saalilla. Saalis toki vaihdetaan helposti sopivaan valuuttaan, esimerkiksi vastustamattomaan Werratton Mustikka-välipalaan.
Sissi on jo pitkään syönyt Werraton Aikuista, joka on sopinut koiran keholle ja kielelle hienosti. Ruoka on maistuvaa (kananmuna on Sissin herkkua), eikä ärsytä närästykseen taipuvaisen koiran vatsaa. Työkoira tarvitsee riittävästi energiaa, mutta pyylevyyteen taipuvaiselle Sissille ei sovi tarjota liian energiapitoista ruokaa. Werraton Aikuisesta Sissi saa kaiken tarvitsemansa eikä mitään liikaa. Hyvien kokemusten perusteella oli luonnollista valita myös Pepille ruoka Werraton-sarjasta. Kasvuikäisenä nuorena koirana Peppi syö Werraton Emo ja Pentu-ruokaa ensimmäisen elinvuotensa ajan, sen jälkeen valitsemme Werraton Aktiivin ja Aikuisen välillä Pepin energiatarpeen mukaisen ruuan.
Mukavaa ja sopivan puuhakasta loppuvuotta toivotellen Sissi, Peppi ja Mar