Syksyllä 2024 keskityimme 7-vuotiaan suomenpystykorvani Aatun kanssa metsästyspuuhiin: lintuja Lapissa, hirviä Pirkanmaalla, ja mitä nyt muuta koira keksittiinkään. Kunto tuntui olevan kohdillaan!
Haukkukokeissa ei hurrattavaa
Aloitimme linnunhaukkujen koekauden heti 20. elokuuta. Kelit olivat turhan lämpimiä, vaan kun aikaisin aamusta lähtee liikkeelle, niin koira ei aivan läkähdy. Tulosta vain ei syntynyt: linnut loistivat poissaolollaan. Eteläisen Suomen vähäiset metsäkanalintujen määrät koettelevat usein, ja aina onneakin tarvitaan.
Kolmesta kokeesta ei saatu toivottuja pisteitä. Tänä vuonna jouduimme siis unohtamaan isommat suomenpystykorvien kisat eli lännen lohkon karsinnan ja Haukku-ottelun.
Lintujahdissa Lapissa
Positiivista oli, että jäi aikaa itse asiaan eli metsästämiseen. Lintukauden alussa suuntasimme Kittilään. Niillä seuduilla saimme viihtyä ruhtinaalliset kaksi viikkoa. Aatu ja isäntä nauttivat täysin siemauksin. Lintuja oli todella runsaasti, haukku raikasi lähes joka päivä useaan otteeseen. Metsoja ja koppeloita, teeriä, hirvikin löytyi ja vielä kolarissa vahingoittunut poro. Upeaa on kulkea maastoissa, joista lintuja löytyy ja Aatu pääsee toteuttamaan itseään. Pelkkä katselu ja seuraaminen jo suuri ilo.
Metsästyspäivänä koiralle kertyy kulkumatkaa 16–30 km. Aatu jaksoi uskomattoman hyvin. Olemme treenanneet pitkin kesää pyörälenkeillä, kun on ollut sopivan vilpoista. Iso kiitos kuuluu varmasti Werraton-kuivaruualle: kesän aikana siirryimme jälleen Werraton Aikuinen -nappuloista eli Aatun perusruuasta tukevampaan versioon eli Werraton Aktiiviin. Kummatkin maistuvat koiralle hyvin, ja metsässä tassu nousee.
Huomiona linturikkaassa maastossa liikkumisessa: Aatua ei kiinnosta myyrät eikä juurikaan pyyt, kun metso ja teeri tuoksuvat ilmassa. Eräksi asti saimme sopivasti lintuja sekä tuon kolari-poron – sen kylläkin lopetti hätiin kutsuttu poromies.
Paluu kotimaisemiin
Kotiin päästyämme pikkulepo ja sitten Pirkanmaan tuttuihin maastoihin hirvien perään. Heti ensimmäisen päivän ensimmäinen veto toi saalista. Hieno alku hirvestyskaudelle! Vielä yritämme ehtiä lintumetsillekin pohjoiseen myöhemmin syksyllä marraskuun alussa. Katsotaan, josko saadaan sieltä iloisia uutisia hyvän saaliin muodossa.
Metsästyksen lomassa Aatu on kerinnyt myös suvunjatkamispuuhiin. Asia on vielä ihan tuore, joten odotamme ja jännitämme, mitä tästä tulee. Jos kaikki menee hyvin, pienet pikinokat näkevät päivänvalon aivan vuodenvaihteen jälkeen.
Mukavaa talven odotusta kaikille,
Tuomas ja Aatu