Aatu täytti vuoden 2024 lokakuussa seitsemän vuotta. Metsästyskoirana se on parhaimmillaan: osaa ja taitaa eikä turhia säntäile. Syksyn ja talven aikana viihdyimmekin lintujahdissa ennätyksellisen pitkään, yhteensä miltei 4 viikkoa, ja hirviä jahdattiin vielä tammikuussa. Aatu sekä isäntä jaksoivat ja nauttivat täysin siemauksin.
Hirviä kannatti odottaa
Hirvijahti jatkui pitkään tietty syystä – hirviä ei meinannut löytyä. Ne saapuivat alueellemme vasta talven mukana. Ensin ei tahtonut talvea tulla, sitten liikaakin lunta. joka suli mahdollistaen liikkumisen.
Hirviä pääsimme jahtaamaan, ja Tapiokin oli suosiollinen. Aatu nappasi haukkuun kolmen hirven porukan, joka päätyi passimiehen eteen, vaan laukaus ei ollut täysin kohdillaan. Aatu jatkoi perässä pitäen hirven paikoillaan. Isäntä pääsi hiihtämään noin 50 metrin päähän tiheikköön, ja vielä aukesi ampimatilanne jota ei missattu. Kelpo työ ja siitä Aatulle kaato palkaksi. Lämmitti isännän mieltä, kun itse pääsi ampumaan.
Kunto kestää
Tammikuun 2025 latvalintujahdissa kävimme Kittilässä. Metsässä lumi esti etenemisen hyvin tehokkaasti, vaan soita pystyi hiihtämään ja Aatukin pysyi pinnalla. Metsäkanalintuja löytyi miltei joka päivälle, mutta ampumapaikkoja ei ollut. Nautimme siis Aatun kanssa ulkoreippailusta ja nuotiomakkarasta. Hauskaa on sekin.
Hyvin jaksoi Aatu koko kauden, vaikka taatusti oli raskastakin. Kovat riistaveret pistää tassun nousemaan, ja hyvä ruoka pitää liikkeessä. Jahtikauden Aatu söi Werraton Aktiivi voimaruokaa, ja alkuvuodesta siirryimme Werraton Viljattomaan. Se tuntuu sopivan Aatulle erityisen hyvin, maistuu ja maha toimii!
Helmi-maaliskuulla pidimme lepoa, mitä nyt yksi supikoira jäi Aatun haaviin ja päätyi eräksi lenkkeilyn lomassa. Pikkuhiljaa aloitamme polkupyörätreenit ja uuteen kauteen valmistautumisen. Suunnitelmia on jo toki tehty: näyttää siltä, että tulevana syksynä kutsuu Itä-Lappi meille uusine maisemineen.
Mukavaa kevään jatkoa kaikille,
toivottavat Tuomas ja suomenpystykorva Aatu