Vanheneva lemmikki – mitä omistajan tulee ottaa huomioon?

Vanhenevien lemmikkien määrä lisääntyy keskuudessamme koko ajan – kiitos hyvän hoidon, laadukkaan ravinnon ja eläinlääketieteen kehityksen. Kissaa voidaan kutsua senioriksi, kun se on iältään 11–14-vuotias – ihmisen iässä se tarkoittaa 60–72-vuotiasta. 15-vuotias ja sitä vanhempi kissa on geriatrinen eli vanhus – ihmisen iässä 76-vuotias ja vanhempi. Useat kissat elävät nykyään hyvällä hoidolla lähemmäs toistakymmentä vuotta – jotkut ylikin. Koirilla ikääntyminen vaihtelee roduittain, ja pienet koirat saavuttavat seniori-iän suuria lajitovereitaan myöhemmin. Esimerkiksi kaniinimäyräkoira on seniori 7-vuotiaana, tanskandoggi 5,5-vuotiaana ja sitä vanhempana.

Seniorilemmikillä tapahtuu elimistössä ikääntymiseen liittyviä muutoksia, eikä kipu kuulu koskaan normaaliin ikääntymiseen. Vanhojen lemmikkien aktiivisuus ja liikkuvuus usein vähenevät, mikä saattaa olla seurausta esimerkiksi nivelrikkoon liittyvästä kroonisesta kivusta. Painon hallinnan kanssa saattaa olla haasteita, joko yli- tai alipainon suhteen.

Ongelmia esiintyy helposti myös esimerkiksi ruoansulatuskanavassa, suussa ja hampaistossa. Munuaisten sairaudet, erityisesti munuaisten vajaatoiminta, ovat ikääntyvillä lemmikeillä yleisempiä kuin nuoremmilla. Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta on erityisesti vanhenevien kissojen sairaus, ja kasvainsairaudet lisääntyvät iän myötä sekä koirilla että kissoilla. Myös lemmikin käyttäytymisessä, kognitiivisissa toiminnoissa ja aktiivisuudessa voi tapahtua ikääntymiseen liittyviä muutoksia.

Vanhenevan lemmikin perusterveydenhuoltoon kuuluvat säännölliset, eläinlääkärin tekemät terveystarkastukset. Mitä vanhempi lemmikki on kyseessä, sitä useammin terveystarkastus on syytä tehdä – vähintään kuitenkin vuosittain. Suuri osa lemmikeillä esiintyvistä sairauksista saa alkunsa kissan tai koiran ollessa keski-ikäinen ja sairauksien kulku on valitettavasti huomattavasti nopeampaa kuin ihmisillä – koira ja kissa myös ikääntyvät nopeammin kuin ihmiset.

Terveystarkastuksessa klinikalla eläinlääkäri kyselee ensin omistajalta peruskysymyksiä: miten lemmikki on voinut, onko omistaja huomannut muutoksia yleisessä käyttäytymisessä, syömisessä, juomisessa, tarpeilla käymisessä, hiekkalaatikkokäyttäymisessä jne. Sen jälkeen eläinlääkäri tekee lemmikille yleistutkimuksen, jossa tutkitaan kissan tai koiran kuntoluokka eli lihavuuskunto, lemmikki punnitaan, siltä tarkistetaan turkki ja iho, silmät, nenä ja korvat. Suu, suuontelo, ikenet, limakalvot ja hampaat tarkastellaan pintapuolisesti, sillä ilman lemmikin rauhoitusta koko suun ja hampaiston tutkiminen on mahdotonta.

Käsin tunnustellen eläinlääkäri tutkii lemmikiltä pinnalliset palpoitavat imusolmukkeet, kilpirauhasen alueen kaulalta (erityisesti kissoilta), vatsaontelon, nivelet ja lihaksiston. Stetoskoopilla eläinlääkäri kuuntelee lemmikin sydämen ja keuhkot. Yleistutkimus ja omistajan haastattelu antavat eläinlääkärille paljon tietoa lemmikin peruskunnosta ja –voinnista. Rokotukset ja loishäätö suunnitellaan yksilöllisesti tarpeiden mukaan omistajan haastattelun ja lemmikin yleisen voinnin perusteella.

Laajat verinäytteet sisältäen perusverenkuvan ja elinarvot (erityisesti maksa- ja munuaisarvot, veren proteiinit, elektrolyytit ja kilpirauhashormoni, sekä veren sokeriarvot) ja virtsanäyte olisi hyvä tutkia viimeistään lemmikin ollessa 7–10 –vuotias – riippuen toki lemmikin lajista ja rodusta. Yli 10-vuotiaalta kissalta olisi hyvä mitata edellä mainittujen asioiden lisäksi myös verenpaine. Verinäytteistä saadaan paljon tietoa lemmikin elimistön toiminnasta, ja mahdollisen sairauden havaitseminen hyvissä ajoin helpottaa sairauden hoitamista.

Hampaiden sairaudet ovat erityisesti kissoilla yleisiä, ja suurin osa hampaiden ja suun sairauksista ei näy lemmikillä päälle päin. Terveystarkastuksessa tehtävä suun ja hampaiden yleistutkimus antaa suuntaa lemmikin suun terveydestä, ja eläinlääkäri antaa suosituksen hammas- ja suuhuollosta yksilöllisesti. Anestesiassa eli nukutuksessa tehtävä hampaiden kunnon arvioiminen, suun alueen röngentutkimus piilevien ongelmien (kuten kissoilla yleinen hammassyöpymä – FORL, feline odontoclastic resorptive lesions) havaitsemiseksi, sekä plakin ja hammaskiven poisto kuuluu jokaisella lemmikillä perusterveydenhuoltoon jo ennen 7-vuoden ikää.

Kissan ja koiran sairauksien havaitseminen ajoissa parantaa myös hoidon ennustetta, vähentää hoitokustannuksia ja vaikuttaa lemmikin elämänlaatuun parantavasti, kun mahdollisesti kipua aiheuttavat sairaudet saadaan ajoissa selville.

Noora Sjögren, asiantuntijaeläinlääkäri