Liiallinen energiansaanti
Yksi yleisimpiä ongelmia koiran ruokinnassa on todennäköisesti liiallinen päivittäin annettavan ruuan eli energian määrä, ja lemmikkien ravitsemukseen liittyvistä ongelmista oleellisin onkin koirien ylipaino ja lihavuus. Länsimaissa elävistä lemmikeistä 20–60 % on ylipainoisia tai lihavia. Suositus on, että koiran ruokavaliossa 90 % päivän kaloreista tulee laadukkaasta täysravinnosta tai tarkkaan lasketusta ja tasapainotetusta kotiruokavaliosta, ja 10 % kaloreista voi olla herkkuja tai esimerkiksi koulutusnameja.
Esimerkiksi 10 kg painavan aikuisen, terveen ja normaalipainossaan olevan koiran päivittäinen energian tarve on 470–590 kcal (lähde: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/07/Calorie-Needs-for-Healthy-Adult-Dogs-updated-July-2020.pdf). Tästä 10 kg painavan koiran päivittäisestä energian tarpeesta 10 % on 47–59 kcal, mikä tarkoittaa karkeasti laskettuna esimerkiksi kahta juustonsiivua tai 30 g kevyttä, alle 10 % rasvaa sisältävää jauhelihaa (noin kaksi pientä lihapullaa). Määrä, jonka koira saa päivän aikana saada ”herkkuja”, ei siis ole erityisen suuri. Erityisesti kasvavien koiranpentujen kohdalla tulee ottaa huomioon herkkujen ja koulutusnamien kalsiumin ja fosforin määrä. Ca:P -suhteen on hyvä olla suhteellisen sama niin pennun saamassa täysravinnossa kuin esimerkiksi koulutukseen käytettävissä herkuissakin, jotta ravinnon kivennäistasapaino ei muutu liiaksi ja aiheuta ongelmia kasvussa. Myös pennun energian saannin on tärkeää pysyä sopivana, jotta pentu ei pääse lihomaan.
Tasapainottamaton, itsetehty kotiruokavalio
Monet omistajat haluavat tehdä itse ainakin osan koiran ruuasta, ja yhdistää kotiruuan teolliseen täysravintoon tai muihin saatavilla oleviin raaka-aineisiin. Ajatus siitä, että koira luonnollisesti osaisi itse valita sille tarvittavat ravintoaineet, ei johda tasapainoiseen ravitsemukseen. Koti- tai raakaruokavalion koostamisessa tulee olla tarkka, ja ruokinnan laskeminen kaikkien tarvittavien ravintoaineiden suhteen on tärkeää – ilman ruokavalion tarkempaa tarkastelua ja auki laskemista ravintoaineiden, vitamiinien ja kivennäisten saannista ei ole tarkkaa kuvaa.
Kotiruokavalio tulee aina tasapainottaa eli täydentää kivennäisten ja vitamiinien osalta, ja ilman laskemista sekä ali- että yliruokinta ovat mahdollisia ja voi aiheuttaa suuria, kauaskantoisia ongelmia esimerkiksi kasvavalla koiralla. Ruokinnan laskeminen ja suunnittelu korostuukin erityisesti kasvun aikana ja monen sairauden tai sairauksien kanssa elävillä koirilla. Yleisimpiä syitä rakentaa koiralle kotiruokavalio ovat esimerkiksi ruoka-aineyliherkkyydet, useampia sairauksia yhtä aikaa sairastavat koirat sekä se, että teollisesti valmistettu ruoka ei jostain syystä koiralle sovi. Sairaan koiran ruokavaliosta ja hoidosta ottaa vastuun eläinlääkäri, ja sairauden hoidon ruokavalioineen tuleekin olla eläinlääkärin valvonnassa.
Liian nopeat muutokset ruokavaliossa
Uuteen ruokavalioon tai ravinnon uusiin raaka-aineisiin totuttamiseen kannattaa varata aikaa vajaasta viikosta kahteen, jotta koiran suolisto ja suoliston mikrobisto ehtii tottua uuteen ruokavalioon. Erot ovat tässäkin yksilöllisiä, ja jotkut koirat kestävät nopeita muutoksia ilman kliinisiä oireita. Liian nopeat muutokset ruokavaliossa voivat kuitenkin joillekin koirille aiheuttaa ruuansulatushäiriötä, ilmavaivoja ja ripulia. Uutta ruokaa sekoitetaan vanhan sekaan pieni määrä kerrallaan vähentäen vanhaa ruokaa samassa tahdissa.
Koiralle sopimattoman ruuan antaminen, haitalliset tai vaaralliset raaka-aineet
Kotiruokavaliota koostettaessa on tärkeää ja koiran terveyden kannalta merkittävää, että ruokinnassa käytettävät raaka-aineet ovat koiralle vaarattomia eivätkä aiheuta esimerkiksi myrkytystä, hammasvaurioita, suolitukosta, tai mikrobiologista vaaraa koiralle tai perheen ihmisille.
Osa ihmisille sopivista ruuista, kuten esimerkiksi avokado, viinirypäleet ja rusinat sekä suklaa, voivat aiheuttaa koiralle myrkytyksen. Laktoosia runsaasti sisältävät maitotuotteet voivat aiheuttaa ruuansulatuskanavaoireilua, sipuli ja valkosipuli anemiaa. Kovat luut voivat aiheuttaa koiralle hammasvaurioita ja suolistoon päästessään isot luunpalaset voivat aiheuttaa henkeä uhkaavan suolitukoksen. Raaka liha ja muut eläinperäiset raa’at tuotteet korostavat mikrobiologisia riskejä, koska mikrobeja tuhoava kuumennuskäsittely puuttuu.
Huolellinen käsi- ja keittiöhygienia ovat lemmikkien ruokinnassa aina tärkeitä samoin kuin se, että ihmisten ja lemmikkien ruoat eivät pääse toistensa kanssa kosketuksiin. Lemmikkien ruokakupit, on sitten käytössä täysravinto, koti- tai raakaruokavalio, on tärkeää käytön jälkeen puhdistaa huolella pesuaineella ja kuumalla vedellä.
Ruoka ei maistu koiralle
Onnistuneen ja tasapainoisen ruokinnan yksi kulmakivistä on ruuan maistuvuus. Osa raaka-aineista on selvästi maistuvampia kuin toiset, ja jokaisella koiralla on oma mieltymyksensä tiettyihin ruoka-aineisiin. Jos koira ei mielellään syö, tulee syy selvittää eläinlääkärikäynnillä – erityisesti silloin, kun syömisessä on selkeästi muutos.
Syy koiran ruokahaluttomuuteen ja ”nirsoiluun” voi löytyä esimerkiksi suun tai hampaiden alueen kivusta. Myös esimerkiksi nivelkipu voi oireilla ruokahaluttomuutena – koira ei halua laskea päätään alas ruokakupille, koska pään laskeminen alas voi aiheuttaa kipua esimerkiksi etujalkojen niveliin tai rangan alueelle. Ruuansulatuskanavan sairaudet ja/tai kipu voivat aiheuttaa itse ruokaan, ruuan tuoksuun ja syömiseen liittyvää aversiota eli inhoa, ja tätä kautta syöminen vähenee. Koira voi siis yhdistää kivun ja tietyn ruuan tuoksun tai maun toisiinsa.
Ruokavaliossa saattaa olla liikaa rasvoja tai proteiineja, jotka voivat joillekin koirille aiheuttaa ruuansulatuskanavan ärsytystä ja sitä kautta esimerkiksi närästysoireilua, myös yliherkkyys- ja allergiaoireilu näkyy monesti ruuansulatuskanavaoireiluna. Myös jotkut endokrinologiset sairaudet, kuten esimerkiksi koirilla suhteellisen harvinainen Addisonin tauti, voivat joskus näyttäytyä ruuansulatuskanavaoireiluna, närästelynä, satunnaisena oksenteluna ja pahoinvointina. Tästä syystä koiran syömättömyyden tai ruokahaluttomuuden syy on tärkeää selvittää.
Asiantuntijaeläinlääkäri Noora Sjögren