Kissa on lihansyöjä
Terveyttä ja hyvinvointia tukeva ruoka on eläinlajille ja -yksilölle soveltuvaa ravintoa. Kissa on käyttäytymiseltään, anatomialtaan ja fysiologialtaan lihansyöjä, eli kissan ruokavalion tulee ehdottomasti sisältää eläinperäisiä raaka-aineita. Kissa on saalistaja, ja saalistuskäyttäytyminen on kissalle luontaista. Kissan anatomiset ominaisuudet, kuten erittäin suuret silmät ja hyvä näkö, pystyt korvat ja niihin liittyvä erinomainen kuulo, pitkät viikset, terävät kynnet, lihansyöjän hampaat ja lyhyt suolisto, ovat saalistavalle lihansyöjälle ominaiset.
Ruuan hyvä maistuvuus ja miellyttävä suutuntuma ovat kissoille tärkeitä asioita, kissat arvostavat ruuassa myös tuoksua, rakennetta ja makua – erityisesti proteiinit eli valkuaisaineet ja rasvat ovat ruuassa kissojen mieleen. Terveyttä ja hyvinvointia edistävässä ravinnossa on kissalle tärkeät ravintoaineet (tärkeimpänä vesi, sitten proteiinit eli valkuaisaineet ja rasvat), vitamiinit, kivennäisaineet ja rasvahapot oikeissa määrin ja oikeassa suhteessa.
Optimaalinen ravitsemus
Eläinyksilölle oikealla ja sopivalla ravitsemuksella tavoitellaan optimaalista terveyttä ja hyvän terveyden ylläpitoa. Hyvä ravitsemus takaa eläimelle pitkän, hyvälaatuisen ja mahdollisimman terveen elämän. Laadukas ravinto on oleellisessa osassa terveyden ylläpitämisessä, sairauksien ennaltaehkäisyssä ja niiden hoidossa. Terveyttä ja hyvinvointia tukevalla ravitsemuksella ennaltaehkäistään puutoksia, ravinnon epätasapainoa, sekä ylipainoa.
Ylipaino on muodostunut länsimaissa suureksi ongelmaksi myös lemmikeille – tutkimusten mukaan kissoista ainakin 10 % on ylipainoisia tai lihavia, ja ylipaino altistaa kissaa monille sairauksille (mm. diabetes eli sokeritauti, munuaisten vajaatoiminta, nivelrikko, hypertyreoosi, anestesiakomplikaatiot, kasvainsairaudet, syövät, virtsakivisairaus, hampaiden sairaudet, synnytysvaikeudet).
Kissan eri elämänvaiheessa ravinnon energian, proteiinien eli valkuaisaineiden ja erityisesti aminohappojen tarve, rasvojen tarve, kivennäisten ja vitamiinien tarve on erilaista. Myös ruuan rakenne, suutuntuma, partikkelikoko ja tuoksu vaikuttavat siihen, miten kissa missäkin elämänvaiheessaan ruokiaan valikoi. Tästä syystä kissoille on olemassa erilaisia ruokia, ja juuri näissä ruuat eroavat toisistaan.
Eri ikäisille kissoille ja eri fysiologisessa tilassa oleville (kuten tiineet ja imettävät) kissoille on olemassa omat ruuat ja ruokavalionsa.
Kissan energian tarve
Normaalipainoinen, terve aikuinen kissa, joka painaa 3 kg, tarvitsee päivässä noin 200–210 kcal (kilokaloria). 5 kg:n painoinen normaalipainoinen, terve aikuinen kissa tarvitsee 250–290 kcal päivässä (lähde: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/07/Calorie-Needs-for-Healthy-Adult-Cats-updated-July-2020.pdf ). Kissojen sterilointi ja/tai kastraatio vaikuttaa kissan energiantarpeeseen. Kun energian tarve vähenee, riski kissan lihomiselle kasvaa – tämä tulee ottaa huomioon sekä ruuan valinnassa että annostelussa. Kissan punnitseminen ja kuntoluokitus vähintään parin viikon välein auttaa painonhallinnassa ja ehkäisee ylipainon muodostumista.
Tiine ja imettävä kissa tarvitsevat runsaasti proteiinia ja rasvaa sekä kalsiumia, ja myös niiden rasvahappojen saanti on turvattava. Tiineille, imettäville ja pienille pennuille tarkoitettu ruoka on tähän elämänvaiheeseen sopivaa. Energian tarve kasvaa tiineyden edetessä, ja tiine emokissa tarvitsee energiaa 100–110 kcal elopainokiloaan kohden päivässä. Kissoilla painoa kertyy helpoimmin lopputiineydestä (toisin kuin muilla nisäkkäillä kuten koirilla ja ihmisillä), joten kissan painon seuranta ja kuntoluokitus myös tiineyden aikana on tärkeää. Kissalla pentujen imetys ja maidontuotanto ovat kissalla vaativin vaihe elämässä, sillä emokissan energian ja ravintoaineiden tarve kasvavat hurjasti normaalista. Energian tarve on jopa nelinkertainen normaaliin energiantarpeeseen verrattuna, joten sekä tiineyden että imetyksen vaiheessa kissalla tulee olla jatkuvasti hyvin maistuvaa ja hyvin sulavaa ruokaa tarjolla.
Vesi on tärkein ravintoaine
Vesi on välttämätön ja erittäin tärkeä ravintoaine. Kissat ovat eläinlajina sopeutuneet kuiviin aavikko-olosuhteisiin, ja pystyvät konsentroimaan eli väkevöittämään virtsaansa hyvin. Tämä voi aiheuttaa myös ongelmia, sillä väkevä virtsa aiheuttaa virtsakiteiden ja -kivien riskin suurenemisen ja saattaa altistaa kissaa alimpien virtsateiden sairaudelle (FLUTD, eli Feline Lower Urinary Tract Disease).
Kissan veden tarvetta on hankala määritellä tarkasti, johtuen siitä, että se on niin yksilöllinen ja siihen vaikuttavat monet asiat. Eri lähteiden mukaan se on noin 50 ml/elopainokilo/vrk, tai 1 ml vettä jokaista kissan tarvitsemaa muuntokelpoisen energian kilokaloria kohden/vrk. Ravinnon sisältämällä vedellä on suuri merkitys kissan juoman veden määrään – kuivamuonaa syövät kissat juovat enemmän, märkä- ja tuoreruokaa syövät kissat saavat ruuastaan merkittävästi enemmän kosteutta kuin kuivamuonaa syövät, ja juovat usein vähemmän. Myös kissan ympäristöolosuhteilla ja kissan fysiologisella tilalla on vaikutus veden tarpeeseen. Tärkeintä on, että kissalla on aina saatavilla raikasta vettä – mielellään useissa eri paikoissa ja erilaisissa astioissa, joista kissa voi valita itselleen mieleisimmän.
Proteiinit eli valkuaisaineet
Kissan proteiinintarve on suurta, 10 grammaa elopainokiloa kohden vuorokaudessa. Kissalle tarjottavassa ruuassa proteiineja tulisi olla 30–45 % kuiva-aineessa. Proteiinin tarve on oikeastaan aminohappojen tarvetta, ja osa aminohapoista on kissalle välttämättömiä eli ne on saatava ravinnosta. Aminohappoja tarvitaan elimistön kaikkiin toimintoihin, kasvuun, entsyymien tuotantoon, kudosten uudelleenrakentamiseen ja erityisesti aktiiviseen maksaentsyymien tuotantoon.
Kissat tarvitsevat proteiineja ravinnostaan, ja proteiinien ylimäärä ruokinnassa käytetään nopeasti energian tuotantoon ja veren sokeritasapainon ylläpitoon. Kaikki ylimääräinen energia, on se sitten peräisin mistä tahansa ravintoaineesta, varastoidaan rasvaksi, joten ylimääräistä ruokintaa tulee välttää.
Kissalle aminohapoista 11 (arginiini, histidiini, isoleusiini, leusiini, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, tryptofaani, valiini ja tauriini) on välttämättömiä. Arginiini on kissalle yksi välttämättömistä aminohapoista, ja sitä saa vain eläinperäisestä proteiinista, kuten kananmunasta, kalasta, lihasta ja siipikarjasta. Arginiinia tarvitaan elimistön aineenvaihdunnassa ureasyklin toimintoihin – ilman arginiinia ammoniakin tuotanto ureaksi ei onnistu, vaan ammoniakki kertyy vereen aiheuttaen ammoniakkimyrkytyksen. Toinen tärkeä välttämättömistä aminohapoista kissalle on tauriini, jota tarvitaan kaikissa kissan elimistön toiminnoissa – erityisesti sapen muodostuksessa, silmän verkkokalvon, sydämen, hermoston, lisääntymiselinten ja immuniteetin normaaleissa toiminnoissa. Tauriinia kissa saa esimerkiksi lihasta sekä esimerkiksi sisäelimistä. Tauriinin puutos näkyy kissalla kliinisinä oireina usein vasta kuukausien kuluttua, ja aiheuttaa esimerkiksi laajentavaa sydänlihasrappeumaa (DCM, dilatoiva kardiomyopatia) ja silmän verkkokalvon rappeumaa.
Rasva ja kuidut
Rasvan minimimäärä aikuisen kissan ruokinnassa on 9 % kuiva-aineessa (NRC, 2006), mutta useimmille kissoille suositellaan suurempaa rasvamäärää. Rasva lisää ruuan maittavuutta, ja jos kissa saa valita, se valitsee noin 25 % kuiva-aineessa rasvaa sisältävää ruokaa. Runsaasti rasvaa sisältävät ruuat sisältävät myös paljon energiaa, joten riski kissan lihomiselle kasvaa rasvamäärän noustessa. Kissat saavat rasvoista paitsi energiaa, myös rasvaliukoisia vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja. Välttämättömiä rasvahappoja (ARA eli arakidonihappo ja DHA eli dokosaheksaeenihappo) kissa saa mm. kananmunista, lihasta ja rasvaisista kaloista.
Kissoilla ei ole erityisesti kuidun tarvetta, mutta pienet määrät kuitua parantavat ulosteen koostumusta ja tukevat ruuansulatuskanavan normaalia toimintaa. Aikuisille, terveille kissoille suositellaan alle 5 % raakakuitupitoisuutta rehun kuiva-aineessa. Kuitulisästä on usein hyötyä kissoille, jotka ovat alttiita muodostamaan karvapalloja, ja tutkimusten perusteella ruokinnan kuitulisä vähentää karvapallojen oksentelun taajuutta.
Vitamiinit
Kissojen vitamiinien tarve on huomattava. Retinoli eli A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota esiintyy vain eläinkudoksissa. A-vitamiinin puute voi aiheuttaa lisääntymishäiriöitä ja sokeutta, mutta myös yliannostelu on vaarallista – yliannostelu voi aiheuttaa esimerkiksi luustomuutoksia kissan kaula- ja rintarangan alueelle. A-vitamiinia kissa saa esimerkiksi kananmunankeltuaisesta, maksasta ja voista, sekä teollisista täysravinnoista.
E-vitamiini on antioksidantti, joka suojelee soluja hapettumiselta ja vapailta radikaaleilta ja on tärkeä vitamiini lihasten, hermoston ja lisääntymiselinten toiminnalle. E-vitamiinin puutostiloja on havaittu varsinkin silloin, kun kissan ruokavalio sisältää runsaasti rasvaista kalaa – E-vitamiinin lisääminen ruokavalioon onkin tärkeää, jos kissan ruokavalio sisältää runsaasti rasvaa. E-vitamiinia kissa saa kananmunista, lihasta ja teollisista täysravinnoista.
Kissan syöntikäyttäytyminen ja käytännön ruokinta
Kissan eri elämänvaiheessa ravinnon energian, proteiinien eli valkuaisaineiden ja erityisesti aminohappojen tarve, rasvojen tarve, kivennäisten ja vitamiinien tarve on erilaista. Myös ruuan rakenne, suutuntuma, partikkelikoko ja tuoksu vaikuttavat siihen, miten kissa missäkin elämänvaiheessaan ruokiaan valikoi. Markkinoilla olevista eri ruuista omistaja voi valita kissalleen sopivan ruuan, joka vastaa kissan senhetkisiin tarpeisiin.
Kissat ruokailevat 1–2 % valveillaoloajastaan, ja syövät pieniä määriä useita kertoja (10-20 kertaa) vuorokaudessa. Käytännössä on kaksi tapaa ruokkia kissa: joko ad libitum eli vapaaruokinta niin, että kissalla on jatkuva pääsy ruokakupille ja ruokaa on aina tarjolla. Tämä onnistuu kuivaruuan kanssa, mutta kosteat ruuat pilaantuvat nopeasti – niiden osalta ad libitum -ruokinta ei ole suositeltavaa. Toinen tapa on tarjoilla ruoka kerran tai useammin vuorokauden aikana tiettyinä ajankohtina. Käytännössä suuri osa kissoista pärjää hyvinkin yhdellä ruokintakerralla, mutta ruuan tarjoaminen useamman kerran vuorokaudessa on suositeltavaa.
Sopivin ruokintatapa on kissalle ja omistajalle normaaliin elämään sopiva tapa, yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole. Usein ruokintatapaan vaikuttavatkin ruuan tyyppi (kuiva- vai märkäruoka), omistajaan liittyvät asiat (työajat, aikataulut), perheen muut mahdolliset lemmikit ja niiden ruokintakäytännöt ja arki, kissan kuntoluokka ja paino, kissan terveys tai mahdolliset sairaudet/riskit sairastua johonkin sairauteen, ruuan energiapitoisuus ja tietenkin myös ruuan maistuvuus. Jos kissalla on haasteita painon kanssa, mikrosiruilla toimivat ruokinta-automaatit saattavat olla hyvä apu päivittäisen ruokamäärän rajoittamiseen.
Ruoka- ja juomakuppien tulee olla puhtaita ja kissalle mieluisia – on hyvä antaa kissan itse valita sille mieluisimmat astiat. Ruoka- ja juomakuppien sijainnilla on kissalle suuri merkitys, eikä niitä ole hyvä sijoittaa lähelle hiekkalaatikoita tai muita häiriötekijöitä. Usean kissan talouksissa kissojen välinen hierarkia vaikuttaa ruuan ja ruokintakäytäntöjen valintaan, joten omistajan tulee huolehtia, että perheen jokainen kissa saa sopivan määrän ravintoa ilman stressiä. Erikoisruokavaliot esimerkiksi sairauksien yhteydessä muuttavat ruokintakäytäntöjä, ja näihin tilanteisiin esimerkiksi jokaiselle kissalle oma ruokinta-automaatti voi helpottaa omistajan ja kissojen arkea.
Asiantuntijaeläinlääkäri Noora Sjögren
Tutustu Werraton Viljaton kissanruokaan täältä.