Suomenpystykorva Aatu hommattiin metsästyskoiraksi, ja sitä se onkin kuonosta hännänpäähän. Alkuun vierastin ajatusta koiranäyttelyihin osallistumisesta – vaan kuinkas kävikään.
Aatun isää Nilin Eccua oli näytillä käytetty, ja sen omistaja suositteli sitä meillekin. Aavistuksen olin nihkeä ajatukselle. Ilmoitin kuitenkin koiran lähiseudulla järjestettävään näyttelyyn. Aatu oli tuolloin 10 kuukauden ikäinen.
Pyysin mukaan avuksi tutun koiraharrastajan, koska oma tietoni ja kokemukseni asiasta oli yhtä vähäistä kuin koiran. Kehässä Aatu taisi hiukan vikuroida, mutta noin ensikertalaisiksi olin jokseenkin tyytyväinen suoritukseemme. Isäntää taisi jännittää enemmän kuin koiraa.
”Erittän hyvä” tuli tuomioksi Aatulle. Isäntä sen sijaan sai osakseen tuomarin kipakan palautteen osaamattomuudesta. Lukiessani arviota huomasin ilokseni, että kaikki ei-niin-kunnossa olevat asiat johtuivat pääasiassa koiran nuoruudesta ja korjautuisivat ajan myötä. Varsinainen näyttelyinnostus ei silti syttynyt. Jotenkin tuomarin moitteet ensikertalaiselle esittäjälle tuntuivat kovilta. En kuitenkaan sulkenut pois uutta yritystä näyttelykehässä.
Näyttelyura saa vauhtia
Seuraava syksy kului metsästystä ja koiran pitoa harjoitellessa. Eräänä päivänä metsällä sattui vastaan pitkän linjan pystykorva harrastaja Ilmari Välimaa. Aatun nähdessään tovin tutkaili ja sanoi, että nyt on komea koira ja kannattaa viedä näyttelyyn – varmasti pärjää.
Omaan silmään alkoi Aatu näyttää varsin hyvältä paksussa talviturkissaan. Katselin sopivan näyttelyn lähialueelta metsästyskauden jälkeen ja ilmoitin Aatun sinne. Kevyesti treenattiin, ja nythän oli homma jo selvillä. Pahin jännityskin pois. Tulos: laatuarvosteluna ”erinomainen” ja lisäksi ”sertin arvoinen”, sijoituksena suomenpystykorvien kolmanneksi paras uros. Tällä kertaa isäntääkään ei haukuttu, niin alkoi mieli lämmitä näyttelyille.
Muutamia näyttelyitä kävimme. Huomasin, että Aatu liikkuu hyvin kehässä, käyttäytyy rohkeasti kaikesta hälystä huolimatta, ja antaa tuomarin tutkia itsensä vailla ongelmia. Alkoi isäntäkin viihtyä näyttelyissä: siellä tapaa samanhenkisiä ihmisiä sekä näkee koiria.
Eikä aikaakaan, kun Aatu sai ensi sertinsä. Aika pian oli kasassa Suomen muotovalion arvonimeen oikeuttavat näyttelytulokset. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan, ja se pätee Aatuunkin: usko ja luotto siihen on kova. Kehässä se kyllä hanskaa homman, ei tarvitse isännän jännittää.
Ulkonäkö kertoo koiran terveydestä
Metsästyskoiran käyttäminen näyttelyssä on kaikin puolin suositeltavaa. Siinä saa todellisen asiantuntijan arvion koirastaan, eikä se kosketa pelkkää ulkonäköä. Samalla saa lausunnon koiran rakenteellisesta tilasta, ja tämä palvelee harrastusta mitä suurimmassa määrin. Pystykorvaa arvostellaan vapaassa asennossa maassa. Pikku harjoituksella kehätyöskentely aukeaa sekä ohjaajalle että koiralle.
Ensimmäisellä näyttelykäynnillä saadusta arviosta ei vielä välttämättä saa oikeaa kuvaa, 2-3 kertaa näyttää todellisen suunnan. Vaikka virallinen rotumääritelmä, jota vasten koiraa arvioidaan, on aina sama, hiukan eri asiat miellyttävät eri tuomareiden silmää. Vuodenaika ja koiran ikä vaikuttavat myös.
Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira näyttää hyvälle ja toimii metsällä, eivätkä nämä vie toisiltaan mitään pois. Oikein ravittu koira jaksaa, pysyy terveenä sekä hyvännäköisenä. Tässä on Werraton koiranruoka ollut apunamme.
Vauhdikas vuosi takana
Vuoden 2022 maaliskuusta lähtien Aatulla oli hieno kausi. Viime vuonna Suomen pystykorvajärjestön talvinäyttelyssä Porissa Aatu valittiin rotunsa ja koko näyttelyn parhaaksi koiraksi. Eikä huonosti mennyt SPJ-talvinäyttely tänäkään vuonna Kajaanissa. Erinomaisella arvostelulla se sijoittui käyttöluokan toiseksi parhaaksi urokseksi, ja se on hienojen koirien joukosta kelpo saavutus. Eri luokkiin ilmoittautuneita suomenpystykorvia oli 137, mikä lienee kaikkien aikojen ennätys.
Toukokuussa Aatu tienasi ensimmäisen ”kansainvälisen sertinsä” eli CACIBin Werraton Wappu -näyttelyssä Tampereella. Lokakuussa pääsimme Ivaloon Haukku-otteluun eli linnunhaukun suomenmestaruuskilpailuun. Siellä Aatu sijoittui seitsemänneksi. Syksyn hyvällä haukkukoetuloksella se ansaitsi myös käyttövalion arvonimen.
Pystykorvajärjestön vuosikokouksen yhteydessä saimme tunnustuksena kaksoisvalion mitalin. Suoritukseen yltää vuosittain kymmenkunta suomenpystykorvaa. Tätä pidän arvokkaana saavutuksena.
Ja mikä tärkeintä: syksyn ja talven metsästyskausi sujui mainiosti. Saaliiksi saimme hirviä ja lintuja.
Tässä oli tarinaa erään metsästyskoiran näyttelyhistoriasta. Eivätkä nämä sulje mitään toisiltaan: näytillä käydään, haukkukokeissa käydään, ja hirviä ja lintuja metsästetään – nyt ja jatkossa.
Tuomas ja Aatu