Kotieläintuotannon ammattilaisena olen aina fanittanut kotimaista ruokaa. Viime vuosien aikana entistä vahvemmin – monestakin syystä. Erilaiset kriisit, olivatpa ne sitten korona tai Ukrainan sota, ovat vahvistaneet omavaraisuuden merkitystä. Eikä paitsi ihmisten ruuantuotannossa, vaan myös eläinten rehuntuotannossa. Miksi emme söisi ja syöttäisi myös lemmikeillemme sellaista ravintoa, jota pystymme itse tuottamaan?
Kun Werrattoman valmistus starttasi, idea upposi minuun täydellisesti. Kotimaiset raaka-aineet ja sananmukaisesti lähiruokana – mikä voisi olla sen parempaa! Olen aina ollut onnellisessa asemassa sen suhteen, ettei koirillani ole ollut yliherkkyyksiä, allergioita tai muitakaan ruokinnallisia ongelmia. Kaikkiruokaisina ne ovat pystyneet syömään ”mitä vain”, ja siinä mielessä ruokinta on ollut helppoa. Kuivamuonan kannattaja olen ollut aina: se on helppo tapa tarjota koiralle tarvittavat ravintoaineet ja oikeissa suhteissa. Lisäksi olen ihan liian laiska toteuttaakseni esim. raakaruokintaa.
Agilitykoirilleni olen aina syöttänyt aktiivisille koirille suunnattuja muonia. Niinpä Werraton-sarjasta luonteva valinta oli (punainen) Werraton Aktiivi. Sen proteiini- ja rasvapitoisuus on riittävä koirieni tarpeisiin. Jossain vaiheessa tuli kokeiltua myös (keltaista) Werraton Viljatonta. En laisinkaan karta viljaa koirien muonissa, vaan yksikertainen syy niiden käyttöön oli se, että pienen lähikauppamme valikoimasta ei löytynyt Aktiivia. Ravintoainepitoisuuksiltaan Viljaton onkin suhteellisen lähellä Aktiivia.
Agilityssä kilpailemme tasaiseen tahtiin ja kilpailemisen kannalta ruokinta pysytteleekin suunnilleen samanlaisena läpi vuoden. Koirat saavat nappula-annoksensa kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Kuusikiloisen Tanen annos on sen verran pieni, että sen aamuannos on vajaa puoli desiä – sen verran, että hyvä mieli säilyy, kun kaveri Jero saa isomman annoksen.
Viime talvena kokeilimme Rehti-sarjan Kotimaista kalanappulaa. Siinä on proteiinia saman verran mitä Aktiivissa, mutta rasvaa kolme prosenttiyksikköä vähemmän. Rehti osoittautui hyväksi ”talviruuaksi”, sillä talviaikaan koirani liikkuvat jonkin verran vähemmän kuin kesäaikaan. Kesäisin ne viettävät paljon aikaa aidatulla pihalla, ja ovat monissa aktiviteeteissa mukana. Keväällä siirryttiinkin jälleen Werraton Aktiiviin. Jeron päivittäisannosta jopa hieman nostin, sillä se hieman hoikistui, kun kisaaminen lisääntyi (nuoren koiran kilpailutiheys on ollut hyvinkin maltillista näin kilpailu-uran alussa).
Kilpailupäivien ruokinnan määrittelee pääsääntöisesti kisojen aikataulut. Jos startit ovat aamusta tai aamupäivästä, aamunappulat jätetään syömättä, ja ilta-annosta hiukan suurennetaan. Jos taas startit ovat iltapäivästä, ruokin aamuaterian normaalina tai hivenen kevennettynä.
Hieroja(kin) on todennut sekä Tanen että Jeron lihaksikkaaksi ja lihavuusasteeltaan sopivaksi. Tällä hetkellä ruokinta on oikein sopivaa, eikä sitä ole tarvetta muuttaa mitenkään. Käytämme hyvillä mielin Rovio Pet Foodsin kotimaisiin, turvallisiin ja terveisiin eläinperäisiin raaka-aineisiin pohjautuvia koiranruokia!
Agilityurheilija Terhi Thuneberg ja russelit Tauno ja Jero.
