Kantavan ja imettävän nartun ruokinta

Tiineys ja sen jälkeinen pentujen hoito ja imettäminen ovat fysiologisesti ja ravitsemuksellisesti haastavimpia vaiheita nartun elämässä. Tiineydellä ja imettämisellä on hormonaalisia ja toiminnallisia vaikutuksia koko elimistöön ja aineenvaihduntaan. Näin intensiivinen jakso nartun elämässä altistaa erilaisille patologisille häiriötiloille, jotka uhkaavat sekä narttua itseään että sikiöitä tai jo syntyneitä pentuja. Ongelmien ilmenemistä voidaan vähentää oikealla ruokinnalla, riittävällä ravintoaineiden saannilla ja huolehtimalla ruuansulatuskanavan toiminnasta.

Pieni pentu nukkuu emon tassun päällä

Hyväkuntoinen narttu tiinehtyy parhaiten

Nartusta huolehtiminen alkaa jo ennen ensimmäistäkään juoksua ja se käsittää laadukkaan ja tasapainoisen ruokinnan, joka vastaa nartun energiantarvetta pitäen sen oikeassa lihavuuskunnossa. Hyväkuntoinen narttu on myös hyvässä lihaskunnossa ja sen kehon rasvaprosentti on alhainen. Hyväkuntoinen narttu on hedelmällinen eli se tulee helposti tiineeksi, tuottaa rodun huomioon ottaen keskimääräisen kokoisia pentueita ja sen elimistö on valmis selviytymään tiineyden rasituksista.

Astutuksen aikaan tulee nartun olla normaalissa lihavuuskunnossa – ei siis sen enempää yli- kuin alipainoinenkaan. Ylipaino eli runsas elimistön rasvoittuminen saattaa vaikuttaa ovuloituvien munasolujen määrään negatiivisesti eli pentuekoko jää tavanomaista pienemmäksi. Myöskään alipainoisuus ei anna optimaalisia edellytyksiä tiineydelle. Kiivain kisakausi tai metsästyssesonki ei ole välttämättä paras ajankohta astutuksen suunnittelulle.

Jos narttu on alipainoinen, tulisi se saattaa optimaaliseen lihavuuskuntoon hyvissä ajoin ennen astutusta, mutta mikäli tässä ei onnistuta (jos juoksu vaikka pääsee yllättämään), tulisi ruokintaa tehostaa heti juoksun alettua ja saattaa narttu ns. positiiviseen energiataseeseen. Positiivinen energiatase tarkoittaa sitä, että kehoon varastoituu energiaa, tila on anabolinen eli käytännössä narttu lihoo. Näin menetellen pyritään vaikuttamaan ovuloituvien munasolujen määrään positiivisesti.

Alkutiineys ei edellytä suuria muutoksia

Optimaalisessa tilanteessa astutuksen jälkeen voidaan nartun normaalia, astutusta edeltävää ruokintaa jatkaa ilman muutoksia. Mikäli laihdutuksen tai lihotuksen tarve on kuitenkin ilmeinen, ylläpitonormeista poikkeavaa ruokintaa voidaan jatkaa tiineyden puoliväliin asti. Ylipainoinen narttu on alttiimpi erilaisille aineenvaihdunnan häiriötiloille sekä synnytysvaikeuksille. Merkittävä alipainoisuus taas altistaa tiineysmyrkytykselle, istukoiden vajaakehitykselle, heikentää kohdun proteiinisynteesiä sekä lisää pentukuolleisuutta ja heikentää maidontuotantoa. Kantoajan aikana nartun paino nousee 20 – 25 % normaalipainoon nähden. Ruokinnan lisäksi painon lisäykseen vaikuttavat luonnollisesti kehittyvien sikiöiden määrä, nartun ikä, aktiivisuus ja muut yksilölliset tekijät.

Tiineyden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana ruokintaan (edellyttäen että ravinto on hyvälaatuista) ei välttämättä tarvitse tehdä muutoksia. Nartun ruokahalu kuitenkin usein kasvaa ja se saattaakin aiheuttaa omistajassa tarvetta tehostaa ruokintaa. Joillakin nartuilla ilmenee ohimenevää pahoinvointia ja ruokahaluttomutta 3. raskausviikolla, joka usein ei kuitenkaan edellytä mitään toimenpiteitä. Nartuilla saattaa raskauden aikana esiintyä myös närästystä, joka osaltaan voi olla ruokahaluttomuuden syynä. Mikäli ruokahaluttomuus pitkittyy tai ruokinta on muuten riittämätöntä, syntyy nartulle aliravitsemustila ja se voi pahimmillaan johtaa sikiöiden heikentyneeseen kasvuun. Silloin myös vastasyntyneiden pentujen maksan energiavarastot (glykogeeni) ovat matalalla ja pennut ovat syntyessään heikkoja. Nartun aliravitsemus yhdistettynä suureen pentuekokoon lisää tiineysmyrkytyksen riskiä.

Tiineyden lopulla vatsa kasvaa nopeasti

Tiineyden viimeistä kolmannesta leimaa sikiöiden nopean kehityksen ja kasvun vaihe, joka vaikuttaa voimakkaasti nartun ravinnontarpeeseen. Ruokintaa lisätään 1.3–1.5 kertaiseksi tiineysvuorokausilta 30. lähtien. Koska nartun syöntikyky ja sikiöiden vaatima lisäys ravinnon laadussa ja määrässä eivät kulje aivan käsi kädessä, on nartun ravinnonsaantia lisättävä ajoissa, jotta narttu voi syödä ’varastoon’. Lopputiineydessä, viimeisen kahden viikon aikana, nartun syöntikyky ja -halu saattaa laskea niin, ettei ravinnontarve enää syömällä täyty. Tämä johtuu osittain sikiöiden vaatimasta tilasta vatsaontelossa, jolloin mahalaukulle ei ole tilaa ja osittain nartun elimistössä tapahtuvista hormonaalisista muutoksista. Ruokinnan lisäys on noin 30 % jos odotettavissa on pienehkö pentue ja 50 % jos odotettavissa on suuri pentue. Tavoitteena on, että nartulla on synnytyksen aikaan noin 5 % rasvavarastoa.

Ruokinnan lisäyksen aikaan vaihdetaan normaali ruoka sellaiseen, jota narttu tulee syömään myös imetyksen ajan. Lopputiineyden ja imetysajan ruoka sisältää tyypillisesti keskimäärin 30 % proteiinia, 20 % rasvaa ja 20–30 % hiilihydraattia. Tiineen nartun kohdalla hiilihydraattien tulisi tuottaa noin 20 % dieetin energiasta, jotta turvataan riittävä glukoosin saanti. Mikäli ruokavalio ei sisällä ollenkaan hiilihydraattia, tarvitaan hyvälaatuista proteiinia kaksinkertainen määrä, jotta glukoneogeneesi aminohapoista toimii riittävällä tasolla.

Mustia koiranpentuja emon kanssa

Kaikkia tarpeeksi vaan ei liikaa

Nartun elimistö pyrkii ensisijaisesti turvaamaan kehittyvien sikiöiden ravinnonsaannin ja energian suhteen narttu voikin jossain määrin kompensoida aliruokintaa irrottamalla energiaa omista kudoksistaan (jolloin narttu laihtuu). Proteiinin ja useiden muiden ravintoaineiden suhteen, esimerkiksi jodin ja seleenin, kyky kompensaatioon ei ole kuitenkaan niin merkittävä ja esimerkiksi riittämätön proteiinin saanti johtaakin nopeasti sikiöiden alikehitykseen, jolloin niiden syntymäpainot ovat normaalia alempia. Myös välttämättömien rasvahappojen (omega-3 ja 6) puute laskee syntymäpainoja ja elinvoimaisuutta ja pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa myös hermoston ja immuunipuolustuksen kehittymiseen.

Nartun riittävä kalsiumin ja fosforin saanti vaikuttaa paitsi sikiön kehitykseen myös itse synnytyksen kulkuun ja sitä seuraavaan maidontuotantovaiheeseen. Riittävä kalsiumin saanti kulminoituu tiineyden viimeisellä kolmanneksella, jolloin sikiöiden luusto ja hampaat kehittyvät. Rasvaliukoisten vitamiinien (A, D ja E) saanti ravinnosta vaikuttaa suoraan niiden pitoisuuksiin emon ternimaidossa. Koska sikiössä ei ole näiden vitamiinien varastoja on niiden saaminen ternimaidosta vastasyntyneille pennuille elintärkeää. Kaikkien kivennäisten ja vitamiinien liikasaantia tulee välttää, sillä yhden ravintoaineen liikasaanti yleensä häiritsee toisen hyväksikäyttöä. Erityisen haitallista on liika kalsiumin saanti lopputiineyden aikana, sillä se haittaa kalsiumin mobilisaatiota synnytyksen ja maidontuotannon käynnistymisen aikaan. Korkealaatuisen, tiineiden ja imettävien narttujen ruokintaan suunniteltujen täysravintojen proteiini, kivennäis- ja vitamiinisisältö riittää normaalitilanteessa täyttämään nartun tarpeet, joten erillisiä lisäyksiä ei ole tarpeen tehdä. Kotiruokinnan koostaminen on haastavampaa mutta onnistunee asiaan perehtyneeltä.

Pidetään huolta ruuansulatuskanavan terveydestä

Riippuen käytössä olevista dieeteistä, jo pelkkä ruuan vaihtaminen lopputiineyden ajaksi korkeaenergiseen saattaa kattaa lisääntyneen ravinnontarpeen, jolloin käytännössä ruokamäärää ei tarvitse lisätä. Hyödyllistä on kuitenkin jakaa päivän ruoka-annos useampaan ateriaan (2 – 4) riippuen ruuan määrästä ja nartun ruokahalusta. Pienemmät ruoka-annokset mahtuvat paremmin pienentyneeseen mahalaukkuun, jolta sikiöt ovat ryövänneet tilaa. Pienempi ruoka-annos myös kuormittaa vähemmän ruuansulatuskanavaa ja samalla narttu tottuu imetysajan ruokintarytmiin.

Riittävä hyvin sulavan sekä sulamattoman kuidun saanti on myös tärkeää, jotta turvataan ruuansulatuskanavan normaali toiminta. Viimeisellä raskausviikolla saattaa narttu kärsiä ummetuksesta ja ruuansulatuskanavan hyvä terveys sekä toiminta on myös tärkeää synnytyksen jälkeen. Ummetustapauksissa voidaan käyttää laksatiivina pientä annosta maksaa tai maitotuotteita ja suolen täyteisyyden ja toiminnan lisäämiseen esimerkiksi pellavarouhetta. Myös päivittäinen liikunta parantaa suolen toimintaa. Synnytyksen lähestyessä suolen toiminta aktivoituu ja narttu ’tyhjentää’ itsensä noin 12–24 tuntia ennen synnytystä.

pieniä koiranpentuja

Synnytyksen aikaan neste on ruokaa tärkeämpää

Noin vuorokautta ennen synnytystä lopettaa narttu tyypillisesti syömisen, tosin poikkeuksiakin on. Riittävästä nesteen saamisesta tulee huolehtia ja syömättömälle nartulle on hyvä tarjota jotain maustettua juomaa. Synnytyksen lähestyessä jotkut nartut voivat pahoin ja silloin viimeistään kannattaa ruuan antaminen lopettaa, vaikka narttu haluaisikin yhä syödä. Joskus pahoinvointi on hyvin voimakasta, ja erityisesti avautumisvaiheen pitkittyessä, voi narttu alkaa kärsiä nestehukasta, jolloin sen kyky saattaa maailmaan pentueensa heikentyy. Nartun vointia ja jaksamista onkin seurattava tarkkaan.

Synnytyksen aikana nartut useimmiten haluavat syödä sikiökalvot ja jälkeiset ja tämä tulee niille sallia, sillä ne sisältävät paitsi ravintoa myös hormoneja, joilla voi olla joku merkitys synnytyksen jatkumiselle. Jälkeisiä käsitellessä on niiden hormonipitoisuudesta johtuen hyvä käyttää kertakäyttöhanskoja. Myös vettä tulee tarjota nartulle säännöllisesti. Sen sijaan ruokaa ei ole kiire tarjota heti synnytyksen päätyttyä sillä ruuansulatuskanava ei ole kykenevä ottamaan sitä vastaan ja ruokinta tuleekin aloittaa varovaisesti. Kunnes ravinnonsaanti ruuasta normalisoituu, käyttää narttu omia energiavarastojaan. Synnytyksen jälkeen nartun uloste on tummaa ja tahnamaista jos se on syönyt jälkeisiä ja aloittamalla ruokinnan liian voimakkaasti saa helposti aikaiseksi ihan kunnon ripulin. Ruokaa tärkeämpää on runsas nesteytys ja emoille tarjoillaankin maustettua vettä. Ensimmäiset ateriat voivat olla jotain hyvin sulavaa kuten lihaa, kypsää kananmunaa ja kaurapuuroa tai riisiä.

Maidontuotanto vie paljon energiaa

Maidontuotanto nostaa nartun ravinnontarpeen 2–4 kertaiseksi normaaliin nähden riippuen pentueen koosta. Ruokintakertoja lisätään vastaavasti viimeistään tässä vaiheessa 3–4 kertaan. Suurilla pentueilla nartun syöntikyky saattaa rajoittaa energian saantia ja toisaalta ruoka-annosten noustessa suuriksi ruuansulatuskanavan kapasiteetti uhkaa ylittyä ja ruuan valinnassa korostuukin sen korkea laatu, arvokkaat proteiininlähteet ja hyvä sulavuus.

Maidontuotanto on suurimmillaan 3. ja 4. imetysviikoilla, jolloin nartun energiantarve saattaa isoilla pentueilla olla nelinkertainen. Nartun maidontuotanto on riippuvainen pentuekoosta, joten ruokintaa täytyy suhteuttaa pentujen määrään. Enemmän pentuja merkitsee suurempaa tuotettua maitomäärää ja maidon mukana narttu menettää paitsi paljon nestettä myös proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita. Koko imetyksen ajan on nartun nesteen saannista huolehdittava ja narttua juotettava tarvittaessa. Nesteen puuttuminen vaikuttaa suoraan maidon määrään, kun taas riittämätön ravintoaineiden mm. proteiinin ja vitamiinien saanti laskee ko. ravintoaineiden pitoisuuksia maidossa ja yhdessä nämä tekijät vaikuttavat pentujen kasvua heikentävästi.

Usein narttu laihtuu

Erityisesti jos nartulla on iso pentue ruokittavana, on varauduttava siihen, että nartun paino tippuu imetyksen aikana. Hyväksyttävänä painonpudotuksena voidaan pitää 5–10 % normaalipainosta. Maidontuotannon aikana maksetaan ne virheet mitä ruokinnassa tehtiin tiineyden aikana, kun narttua valmisteltiin synnytykseen ja maidontuotantoon. Ison pentueen hoitaminen on nartulle (ja kasvattajalle) iso stressi, joka helposti näkyy niin ruokinnallisina kuin terveydentilassakin tapahtuvina häiriötiloina. Mitä suurempi pentue on kyseessä, sitä suurempi on myös erilaisten ongelmatilanteiden riski.

Nartun maidontuotanto ja energiantarve vähenevät 5.–6. viikoilla. Tähän vaikuttaa pentujen lisäruokinta ja nartut alkavat harventaa pentujen syöttökertoja eli vieroittavat pentuja. Nartun ruokintaa voidaan alkaa vähentää suhteessa maidontuotantoon – riippuen nartun kunnosta. On hyvin yksilöllistä, miten kukin narttu toimii. Joillakin yksilöillä saattaa imetys loppua, kun pennuille tulee hampaat mutta toisaalta voi myös olla ongelmana saada maidontuotanto loppumaan siihen vaiheeseen, kun pennut lähtevät uusiin koteihin. Tämän aikaansaamiseksi joudutaan joskus riutuneenkin nartun ruokintaa vähentämään, vaihtamaan ruoka vähäenergisempään tai rajoittamaan nartun vierailuja pentujen luona. Myös liikunnan lisääminen auttaa maidontuotannon vähentymiseen.

Anna nartulle aikaa toipua

Varsinainen nartun kunnostus aloitetaan, kun pennut ovat lähteneet ja maidontuotanto loppunut. Nartun liikuntaa onkin hiljalleen jo lisätty maidontuotannon vähentyessä. Varsinainen kuntoilu aloitetaan varovasti ja liikunnan määrässä käytetään järkeä, vaikka narttu osoittaisi halukkuutta pitkillekin lenkeille. Nartun kunnostus vie parhaimmillaankin pari kuukautta. Täytyy muistaa, että erityisesti isojen pentueiden kohdalla nartun elimistö on ollut katabolisessa tilassa runsaan maidontuotannon vaiheen eli toisin sanoen, se on syönyt omia kudoksiaan. Sen lisäksi itse tiineys, synnytys ja maidontuotannon käynnistyminen ovat suuria aineenvaihdunnallisia ja hormonaalisia tapahtumia, joista elimistön nyt tulisi palautua ja rakentaa kudokset ja ravintovarastot ensin ns. normaalitasolle ennen kuin mitään kunnon kohotusta saati urheilusuorituksia ollaan valmiita tekemään. Mikäli rasitusta lisätään liian varhain tai liiallisessa määrin ei elimistö pysty rakentamaan uutta lihaskudosta eikä toivottua harjoitusvaikutusta synny. Samalla näin toimien altistetaan narttu rasitusvammoille.

Tiineys ja imettäminen ovat vaativia tehtäviä, joihin kykenee vain hyväkuntoinen, terve ja oikein ruokittu narttu. Pentujen hoitoaika on lyhyt mutta intensiivinen ja nartulle tulee suoda tilaisuus ja rauha hoitaa pentunsa kunnolla.

Susanna Särkijärvi – Rovio Pet Foods tuotekehityspäällikkö