Raaka-aineiden valinnan ja reseptien kehittämisen jälkeenkin on koiranruoan tuotannon aloittamiseen vielä matkaa. Werraton ruoan tuotekehittäjä Susanna Särkijärvi kertoo ensimmäisistä kohtaamisista ekstruusion kanssa ja tyytyväisistä testikoirista.
Valtaosa lemmikkieläinten kuivaruoista valmistetaan ekstruusioprosessin avulla. Vaikka olinkin tutkijan työssäni tutustunut erilaisiin rehuteknologioihin ja niiden vaikutuksiin tuotteen laatuun, ei ekstruusioprosessi ollut minulle mitenkään erityisen tuttu. Tulin huomaamaan, että ekstruusio on aivan oma tieteenlajinsa! Onneksi prosessin lainalaisuudet (noin pääpiirteissään) oppi nopeasti. Olen jo tähänastisen työurani aikana huomannut, että opiskelu ja uuden oppiminen ei lopu koskaan, ja odotan innolla, että ehdin syventyä lisää prosessiteknologiaan. Tuotekehityskin helpottuu huomattavasti, kun käytössä on oma tuotantolinja, jossa erilaisia kokeiluja voi tehdä.
Reseptit saatiin kuntoon loppukeväästä ja niitä lähdettiin testaamaan Luken koemittakaavan ekstruuderiin Laukaalle. Koko hanketiimi oli mukana ja aiempaa kokemustakin oli yhdellä tiiminjäsenellä, elintarvike- ja rehualan konkarilla Jukka Lähteenkorvalla (FoodKnow Oy).
Jukka pelotteli meitä etukäteen kertomalla räjähtelevistä ekstruudereista, joista saatiin ulos pelkkää luirua tai pahimmassa tapauksessa koko taikina jäi jumiin ja laitetta puhdistettiin loppupäivä. Hämmästys olikin suuri, kun resepti toisensa jälkeen toimi ja laite sylki kauniisti muodostuneita nappuloita uumenistaan. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa! Laukaan koeajon jälkeen asiat lähtivät etenemään entistäkin ripeämpään tahtiin, sillä ennakkoon pelätty kananmunan hankaluus valmistusprosessissa oli voitettu ja reseptit toimivat.
Pieni mutka Irlannissa
Seuraavaksi tehtiin vielä muutamia säätöjä resepteihin ja päätettiin mitkä variantit tulisivat tehdasmittakaavan koeajoon. Tehdasajolle oli paikkaa jo alustavasti selvitelty ja asian piti olla toteuttamista vaille valmis, kun järjestävä taho yhtäkkiä ilmoitti peruutuksesta ilman perusteltua syytä. No, pienet takaiskut kuuluvat asiaan, joten ei muuta kuin sopivaa paikkaa etsimään ystävämme Googlen avulla. Onneksi uusi paikka löytyi tiiminjäsenen kontaktin kautta Irlannista, ja mukavahan sinne olisi lähteä työmatkalle.
Kyseessä oli vanha kalanruokatehdas, jossa nykyään tuotetaan lähinnä koiranruokaa. Tehdas toimi vajaakäytöllä, joten siellä päässä oltiin ihan innoissaan maksavasta asiakkaasta, joka käyttäisi tehdasta muutaman päivän. Omat epäilymme meillä oli siitä, miten tuollainen monta kymmentä vuotta vanha dinosaurus meitä palvelisi, mutta koska vaihtoehtojakaan ei liiemmin ollut, sinne lähdettiin. Suomalaiset raaka-aineet lähetettiin etukäteen Irlantiin, koska halusimme tehdä koeajon nimenomaan niillä raaka-aineilla, joita sitten jatkossakin käytetään.
Perhosia oli taas kaikilla vatsassa, kun marraskuussa laskeuduttiin Dubliniin ja lähdettiin vuokra-autolla kohti tehdasta. Kokemus tehtaalla oli yhdellä sanalla sanottua eksoottinen. Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin se sisälsi paljon hammasten kiristelyä, silmien pyörittelyä, hiusten repimistä, sydämentykytystä ja hihojen palamista. Kaikki kunnia työntekijöille, jotka tuntuivat tietävän vanhan laitoksen metkut ja jotka loputtoman kärsivällisesti selvittelivät toinen toistaan seuraavia teknisiä haasteita.
Mutta niin vain meillä oli muutaman päivän vuoristoradan jälkeen neljä suursäkillistä suomalaisista raaka-aineista, omilla resepteillä valmistettua nappulaa. Fyysinen ulkomuoto ei nappuloilla ollut maailman kaunein, mutta nappulat olivat kestäviä. Uusi, Loimaalle valmistuva linjasto pystyy varmasti parempaan.
Testeistä vauhtia tehtaan perustamiseen
Suomeen saavuttuamme lähdimme järjestämään käytännön ruokintatestejä. Kuluttajatestin virallinen osuus tehtiin Taloustutkimuksen toimesta eli siihen osallistuneet kuluttajat olivat satunnaisesti valikoituneet. Paljon ruokaa jaettiin myös omien kontaktien kautta. Tiimiläisten omat koirat nyt eivät ole muuta ruokaa sen koommin nähneetkään.
Palautteet testeistä olivat odotettuja: tuotteet toimivat ja erityisesti maittavuutta kehuttiin lähes järjestään. Tässä vaiheessa, kun kaikki mittarit näyttivät vihreää valoa, Tero päätti koko projektin loppuunsaattamisesta, eli tehtaan hankkimisesta kirjoitettiin paperit. Olisi siis aloitettava myös alustavat neuvottelut tuotteiden myynnistä, pakkauksen suunnittelu ja paljon muuta.
Vielä viimeinen silaus: premixin valinta
Itse tuotteiden suhteen ei perusreseptiin enää suuria muutoksia tehty, mutta yksi suuri työ oli vielä tekemättä: kivennäis- ja vitamiiniseoksen (premixin) suunnittelu. Tämä tarkoitti taas tarkkaa excel-laskentaa, loputonta kirjallisuuden, oppaiden ja rehutaulukoiden pyörittelyä sekä unia – exceleistä.
Varsinaisten tarvenormien mukaisten kivennäisten ja vitamiinien lisäksi mietittiin myös muutama lisäarvoa tuova tuote esimerkiksi nivelten ja suoliston terveyttä tukemaan. Nämä kun ovat koirien ruoissa nykypäivää ja kuluttajien arvostamia asioita. Premixin toimittajakin piti valita. Suomessa on muutama toimija, jotka tuovat maahan joko valmiita premixejä tai niihin tarvittavia aineita. Valitettavasti kotimaassa ei kuitenkaan ole näille tuotteille yhtään valmistajaa. Koska meillä oli premixien suhteen muutamia laatuvaatimuksia, joihin Suomen toimijat eivät voineet vastata, ja koska lähtöaineet joka tapauksessa olisivat ulkomaista alkuperää, valikoitui premixin toimittajaksi laadukas saksalainen perheyritys.
Kohta se alkaa!
Tätä kirjoittaessani ovat reseptit olleet valmiina jo jonkin aikaa ja odottelemme tuotantolinjaston valmistumista, jotta pääsemme tekemään nappulaa. Onneksi korona ei ole pahemmin sotkenut aikatauluja, vaikka pientä säätöä onkin jouduttu tekemään. Aika ei ole kuitenkaan kulunut peukaloita pyöritellessä!
– Susanna Särkijärvi
Lähteet:
EFSA (European Food Safety Authority), 2019. The European Union One Health 2018 Zoonoses Report. EFSA Journal 2019;17(12):5926. Doi: 10.2903/j.efsa.2019.5926. Viitattu: 28.8.2020.
Julkaisu saatavilla sähköisesti: http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5926
FINLEX, 2013. Maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen ja kalkkunoiden salmonellavalvonnasta 1037/2013. Viitattu: 28.8.2020.
Julkaisu saatavilla sähköisesti: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131037