Roopen Joulu- koiranpennun ensimmäinen joulu

Tämä on tarina koiranpennun ensimmäisestä joulusta. Seuraamme hetken jouluaaton tapahtumia Roope-pennun silmin.

Onpa erikoinen päivä, tuntuu kuin perheen lapset Arttu ja Laurakin olisivat ihan innoissaan. Mitäköhän on tulossa? Minullehan tämä vauhdikas meno sopii! Pääsin lauman jatkona hyppimään ja pomppimaan aamulla jopa sohvalle ja sängylle. Tosin se riemu loppui lyhyeen – meidät kaikki komennettiin alas sieltä.

Ovelta kuuluu kummaa kolinaa, hui kauhistus! Perheen isä kantaa sisään jotain valtavan isoa puuta! Tuoksuukin ihan kuuselta. Onpa hyvät tuoksut! ”Auts”. Tämähän pistää kuonoon! Miksi ihmeessä puu pitää tuoda tänne olohuoneeseen? Kokeilenkin, miten takatassu nousee tuohon puun kylkeen. Toivat sen varmaan minulle pissapaikaksi, hirmu mukavasti ajateltu. Ulkona kun on hurjan kylmä, ei sinne tee mieli lähteä.  ”Roope, ei! Ei sinne saa pissata”, kuuluu äidin tiukka komento. Aha – ei se sitten ollutkaan tätä varten.

Nyt siihen ilmestyi kiiltäviä palloja ja kirkkaita nauhoja. Haistoin varovasti jo yhtä palloa, ja sitten kokeilin tassulla – aika kiva! Nyt jos saan sen suuhun ja alas, niin pääsen juoksemaan pallon perässä. ”Roope, jätä!”, kuuluu isän komento. Mitä ihmettä? Eikö tällä saa leikkiä?

Minne kaikki katosivat? Ja mikä herkku täällä tuoksuu? Täällähän on meidän koko lauma keittiössä ruokailemassa. Nyt pitää odottaa hiljaa, jotta tulee minun vuoroni ruokakupilla. Kas, Artun käsi ilmestyi pöydän alle! Onpa herkullinen tuoksu, kiitos Arttu! Tämä maistui ihan possulta, ja tätä lisää kiitos! Nam, vielä toinen pala – oi miten tykkään! Olipa erikoinen herkku – tästä tuli karmea jano! Hmm…nyt on kyllä uutta makuvettä, maistuu ihan kuuselta ja makealta! Ihan hyvää silti, juonkin kaiken tästä kuusen juomakupista!

”Bling-blong”. Äkkiä ovelle vastaan! Oho, tuollaista vierasta en olekaan ennen nähnyt! Pitkä parta ja iso mies, jolla on valtavan iso säkki! Tätä pitää ehdottomasti haukkua, koska lapsetkin näyttävät jännittävän. ”Wuf, wuf, wuf”.

Kas, hän ojentaakin säkistä paketteja – tuoksuja on miljoonia, jokainen paketti tuoksuu erilaiselta! ”Roope, tänne! Saa ottaa”, sanoo äiti ja ojentaa minullekin paketin. Jee, nyt paperia repimään! Tämä on maailman hauskinta puuhaa, tätä voisin tehdä loputtomiin. Mikä se täältä paljastuikaan? ”Wiik, wiik”. Sain uuden vinkulelun! Kun pureskelen tuosta, niin se vinkuu lisää – werratonta!

Näin paljon uusia leluja koko laumalle! Oi miten pehmeä tämä Lauran pehmonalle on. Nuolaisen tuosta nallen kuonoa – ei tämä maistu millekään. Puraisen nallea kuonosta, tämähän on kuin puruluu. Puraisen tuosta vielä lisää – onpa veikeä kuono! ”Äitii! Roope on syönyt puolet mun uuden pehmonallen nenänpäästä!” huutaa Laura epätoivoisena.

”Roope, tänne!” kuuluu äidin kutsu. ”Hampaat”, sanoo äiti. Se tarkoittaa, että pitää aukaista suu. No nyt hän vei suustani tuon pehmeän nallen kuonon – ei se ollutkaan puruluu. Onneksi sain tilalle oman vinkuleluni!

Onpa ollut erikoinen päivä – täynnä villiä menoa. Nyt alkaa uni painaa – samoin koko laumaa, joka on kerääntynyt sohvalle. Jos suljen hetkeksi silmäni, niin jaksan kohta vilistää tuhatta ja sataa kaikkien uusien lelujen keskellä. Enpä olisi aamulla arvannut, miten huikea päivä tästä tulikaan!