Kesällä metsäkoira kerää voimia
Suomenpystykorva Aatun metsästyskausi alkaa syksyllä ja päättyy kevättalvella. Lepokausi kestää puoli vuotta. Rentoutumiseen tarvitaan tovi, mutta ei noin pitkää aikaa viitsi ihan sohvatyynynä käyttää. Mitä puuhaamme?
Lenkki joka säällä
Heti metsästyskauden jälkeen Aatu arvostaa parin viikon hiljaiseloa. Kävelylenkit saavat olla hiukan tavanomaista lyhyempiä. Sen jälkeen alkaa tavanomainen ulkoilu: aamuin illoin lyhyehköt kävelyt ja päivällä pidempi, noin puolitoistatuntinen lenkki. Lepokauden koiranelämä koostuu enimmäkseen rutiineista: syödään, ulkoillaan, nukutaan. Arkea rikotaan silloin tällöin: Autoilemme uusiin maastoihin ja tuoksuihin. Piipahdamme koirapuistossa. Kyläilemme ja kestitsemme. Aika tavallista.
Vuodenajat tuovat vaihtelua, sillä ainakin tämä suomenpystykorva on joka sään koira. Räntätuisku, puoli metriä uutta lunta, jääkaljama, hyytävä sade, kevätmyrsky – upeita ulkoilukelejä Aatun mielestä!
Vuoden toinen rauhallinen aika osuu kesähelteisiin. Suomenpystykorva kestää kaksinkertaisen turkkinsa ansiosta suhteellisen hyvin kuumaa, mutta liikunta on viisainta pitää kohtuullisena. Lenkillä valitsemme mieluusti reitin, jonka varrella on joki tai järvi. Uiminen ei maistu Aatulle, mutta rinnan syvyyteen se kahlaa oitis, kun kohdalle osuu mikä vain jorpakko, ja ottaa vedestä äänekkäitä haukkauksia.
Kehässä ja hierontapöydällä
Lepokauden aikana saatamme viedä Aatun koiranäyttelyyn. Kesänäyttelyt ovat monille koiraroduille hiukan hankalia karvanvaihdon vuoksi. Siksi esimerkiksi suomenpystykorvia näkyy näyttelykehissä kesällä vähemmän kuin talvella. Aatun turkki oli vielä elokuussa mahtavassa kunnossa, ja niinpä Werraton Valkeakoski -näyttelystä mukaan tuli ROP-ruusuke.
Kesällä Aatu kokeili myös koirahierojan palveluja. Hierojan pakeilla ei kuulemma juuri käy metsästyskoiria, mutta siitä voisi olla kyllä monelle hyötyä. Oli mukava kuulla, että Aatun lihaksisto on hyvässä kunnossa – vain lantion tuntumasta löytyi pientä kireyttä, jota sitten kahdella käyntikerralla pehmiteltiin.
Kunto kasvaa syksyä kohti
Aatun taluttajien pohkeissa ei riitä potkua niin rivakoihin juoksulenkkeihin, joilla koiran kuntoa kasvatettaisiin, vaan siihen paras väline on polkupyörä. Jousella varustettu metallinen aisa, johon koiran talutushihna kiinnitetään, tuo turvallisuutta sekä polkijalle että nelijalkaiselle. Polkupyörälenkkejä teemme, kun maa on sula ja kuiva ja lämpötila alle 15 astetta. Matka pitenee pikkuhiljaa viidestä kymmeneen kilometriin.
Loppukesällä Aatun kuivaruoka vaihdettiin Werraton Aikuisesta energiapitoisempaan Aktiiviin. Se on ravintosisällöltään tukevampaa ja auttaa koiraa valmistautumaan metsästyskauden energiankulutukseen. Tavoitteena on, että Aatu on painavimmillaan ennen kauden alkua, jotta muutama sata grammaa on vara pudottaa.
Kun ilmassa alkaa olla aavistus syksyä, aamut viileitä ja illat hämäriä, koirassa huomaa uuden vaihteen. Ihan kuin se olisi lenkeillä vähän keskittyneempi, haistelisi tarkemmin maata ja ilmaa ja katselisi kauemmas metsänlaitaan. Tai ehkä se onkin isäntä, joka alkaa kaivata ylleen oranssia liiviä?