Syyskaudella 2023 suomenpystykorvani Aatu ei tyytynyt aivan tavanomaiseen. Metsoja yritettiin, hirviä saatiin ja tulipa todistettua pari kutkuttavaa yllätystäkin.
Haukkukokeissa onni ei suosinut
Aloitimme kauden linnunhaukun piirinmestaruuskokeella elokuun lopussa. Koira kihisi virtaa, mutta Ikaalisten koemaastossa ei tällä kertaa juuri lintuja näkynyt. Vaatimattomia pisteitä saivat niin Aatu kuin muutkin osallistujat.
Edellisenä syksynä saatu hyvä pistemäärä antoi silti mahdollisuuden osallistua lännen lohkon karsintaan Seinäjoelle. Sateisen aloituspäivän alkajaisiksi Aatu löysi hirviä: kaiken viljan koiralta se on ihan odotettua, mutta harmi kyllä lintukokeessa siitä ei pisteitä tipu. Sain kutsuttua Aatun pois hirviltä, mutta tunnelma latistui – Aatu möksähti eikä alkanut enää hakea uutta haukuttavaa.
Jälkimmäisenä päivänä uusi maasto ja parempi keli. Aikansa etsittyään Aatu löysi metson ja toisenkin, vaan ne eivät jääneet kuuntelemaan haukkua. Pisteet eivät tällä kertaa riittäneet jatkoon linnunhaukun suomenmestaruuskilpailuun.
Metsästä jotakin pakastimeen, jotakin filmille
Hirvijahtiin osallistuimme koko kauden. Aatu löytää ja haukkuu hirviä oikein osaavasti, ja sen työskentelyn ansiosta saatiin kaatokin. Huippupäivänä koira paimensi aamupäivällä kahta hirvilehmää ja iltapäivällä vielä emää ja vasaa, mutta nämä neljä saivat jäädä jatkamaan syksyään metsään.
Alkusyksyllä teimme lintujahtiretken Puolangalle ja loppusyksyllä Savukoskelle. Kainuussa viihdyimme lämmössä, Lapissa taas lumessa ja hetkittäin hurjassa pakkasessa. Aatu löysi ja haukkui metsän kanoja, mutta lintupaisti jäi haaveeksi. Hyviä reissuja olivat silti kumpikin.
Kauden todellinen erikoisuus oli kohtaaminen kotimaisen kissapedon kanssa. Eikä meille riittänyt yksi. Aatu löysi ja ajoi puuhun kolme ilveksen pentua ja haukkui niille tarmokkaasti – pennut murisivat takaisin. Ilves on aika yleinen seudullamme, mutta hämärissä liikkuvana eläimenä sitä näkee harvoin. Enkä vielä koskaan aikaisemmin ole nähnyt kolmea kerralla!
Toinen hieno onnistuminen tapahtui suurriistavirka-apuna toimiessamme. Aatu jäljesti taitavasti kauriin, joka oli pahoin loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Ilman koiraa tehtävä ei olisi onnistunut. On näistä pystäreistä moneksi!
Onni on terve koira
Kaiken kaikkiaan Aatu on jaksanut hyvin ja meno maistunut. Koira on ollut terve ja toipunut rasituksesta nopeasti. Kesän kunnonkohotus ja ruokavalion hienosäätö ilmeisesti onnistuivat!
Tällä kaudella kokeilimme energiapitoisempaa Werraton Aktiivi -kuivaruokaa, ja se oli Aatulle erittäin mieleistä. Loppukesällä sen paino nousi juuri sen verran kuin tarvittiinkin, jotta jahtikaudella oli varaa kuluttaa. Koira on kyllä myös ihailtavan omatoiminen eväiden etsijä, tosin kainuulaisten metsämyyräherkkujen jälkiruuaksi täytyy suostua ottamaan matokuuri.
Vuodenvaihteen tienoilla ruokakuppiin palautettiin Werraton Aikuinen, jonka energiamäärä tuntuu sopivan Aatulle hiukan rauhallisemmaksi muuttuvaan vuoden vaiheeseen. Metsäretkiä jatkamme talven yli. Näädän metsästysaika päättyy maaliskuun lopussa, joten viimeistään silloin pistämme tutkapannan kesäsäilöön.
Terveisin,
Tuomas ja Aatu