Morjensta käpälään, täällä Sulo.

16.3. Morjensta käpälään jälleen!

Taisin lupailla teille Werratonta munatarinaa, no täältä pesee. Eli mullahan tossa pihapiirissä asustaa ne siipiveikkoset, jotka munii mulle ideaaliproteiineja.

No nyt te ootte ihan, että mitä se Sulo pölöttää.


Mutta juu, meikä diggaa kananmunista, suurinta herkkua. Werrattoman hauska sattuma, että tuossa meidän safkassa on eniten kananmunaa, kun missään muussa vastaavassa.

Nami, nami, niin ja kun mä syön sitä, mä pysyn virkeenä, vetreenä ja jos mahdollista vieläkin paremmalta näytän. Se sopii meille koirille, niinkun siipiveikot kanalaan.


Ja siksi se on siis ideaaliproteiini se kananmunasta tuleva, kun ihan kaikista parhaiten siitä mä pystyn hyödyntään ne tärkeät aminohapot ja niitä on meinaan monta, jotain 21.

Ja jos mä saan siitä Werrattoman hyödyn niin, niin siitä saa muutkin turret, eli kipinkapin kokeileen. Koska ihan superhelppoa, nyt kun tiedätte ton ideaaliprotskujutun ja mistä sen Werrattoman helposti saa.

Tästä teille ideaa vai pitäskö sanoa ideaaliproteiinia päivään! Eikä tarvi olla omia siipiveikkoja, meikän vuokralaiset niitä kyl tuottaa teidän kaikkien kuppeihin!


Menkää hankeen! T. Sulo

***************************************************

13.2. Aattelin esittäytyä nyt, kun mulla on iso rooli tässä bisneksessä. Tai no pikkusen vähättelin, olen siis Werrattoman tärkeä.

Eli mä oon Sulo, etutassun ikänen noin suurinpiirtein ja rokotustorkassa lukee lapukka. Tai no ei siinä niin lue, mut tiiätte kyl, mikä oon koiriani. En tiä saako sanoo, mut oon semmonen vaaleanvärinen yksilö. No sanoin nyt kummiski ja laitan viäl kuvaa todisteeksi.

Mutta luonnehan nyt tietty kiinnostaa, vaikkette nyt enää saakkaan silmiänne irti Werrattomasta olemuksestani, kun näitte kuvan. Toi Werrattoman komea ulkomuoto 

tulee osaks siitä, että juoksutan tota meidän Teroo lähes päivittäin, pakkohan se on jonku tehdä, pitää ne omistajat hoitaa. Ja osaks tietty niitten siipiveikkojen tarjottavista, jotka mulla on tossa tiluksillani. Ne suoltaa niitä munia siihen malliin, että niitä piti oikeen alkaa laittaan muittenki ruokiin, siis niihin Werrattomiin. Reilua mun mielestä, et siipiveikot kustantavat asumisensa niillä munilla. Muniin mä palaan viel myöhemmin. On se niin Werraton tarina.


Niin se luonne, oon kiltti ja hyvin avomielinen, suvaitseva. Ennakkoluuloton. Joo, mitäpä sitä nyt sitten enempiä kehumaan itseään. Perustella voin vähän.

Oon kiltti ja ulkoilutan Teroa. Avomielinen, kyllä, meillä on semmonen avoin suhde, käyn välillä myös naapurin lasten koirana. Väittävät, että karkaisin, mutta ihan Werrattoman varmasti on sovittu suhteen alussa näin. Suvaitseva, eli suvaitsen siipiveikot tiluksillani ja kaikki muutkin ovat kyllä tervetulleita.

Ja ennakkoluuloton. Ryhdyin koemaistajaksi ihan tuosta noin vaan, kun se Suski oli kammiossaan luonut jonkun uuden reseptin. Jonku piti uhrautua ja maistaa sitä ekana. Annoin arvion, että olipas ihan Werrattoman maistuvaa ja niin ne sitte päätti alkaa sitä valmistaa muillekkin.

No saatoin maistaa myös kissankin testiruuat, mutta ei kai se ole niin justiinsa. Jatkoon, annoin siitäkin tuomioni.

Tämmönen mä nyt sitte oon. Tuun tarinoimaan myöhemmin sitte lisää.

Werrattoman kivaa päivää kaikille! T. Sulo