Jännitystä elämään – pentusuunnitelmia!
Werraton kasvattajakerhon kerhoemäntänä toimiva Eeva on kasvattanut amerikanstaffordshirenterrierejä kohta 15 vuotta, ja pentueita hänen kasvattajanimelleen on tullut noin 1-2 vuodessa. Nyt edessä ovat jälleen jännittävät ajat, kun Vicille on suunniteltu pentuetta. Tällä kertaa luonnollisen astuttamisen sijaan Vici on tarkoitus keinosiementää ja vieläpä pakasteella. Kyseessä on uros, joka asui Eevan luona vuosia sitten ja joka on nyt edesmennyt. Tässä päiväkirjablogissa seurataan projektia pentueen suunnittelusta aina pentujen luovutukseen asti.
Pentueen arkea pääset seuraamaan myös facebookissa Rovio Pet Foodsin Vicin Werraton pentulive -tapahtumassa, jonne lisätään päivittäin uusia videoita ja kuvia:
https://www.facebook.com/events/1121709881722132
Pentuesuunnitelmia – unelmista totta
Vici on nyt viisivuotias narttu, joka on kahden pentueen emä. Kaikki astutuksista synnytyksiin ja pentujen hoitamiseen ovat aina sujuneet täysin moitteettomasti. Vici on ollut huikean hyvä emä ja siksipä päätös astuttaa se vielä kolmannen kerran oli helppo. Myös Vicin hyvät terveystulokset ja erinomainen luonne itsellään sekä jälkeläisillään puolsivat tätä päätöstä. Tällä kertaa luonnollisen astuttamisen sijaan tarkoitus olisi käyttää pakastespermaa. Isäksi tähän pentueeseen valikoitui uros Rio, joka oli vuosia sitten minulla astutuslainassa, ja jonka luonne, sukutaulu sekä jälkeläiset ovat minulla hyvin tiedossa. Rion spermaa kerättiin talteen sen asuessa luonani ja nyt olisi aika käyttää yli 10 vuotta säilössä ollutta spermaa.
Koska kyseessä on keinosiementäminen, on optimaalisen ”astutusajankohdan” selvittäminen ensiarvoisen tärkeää. Erityisesti kun kyseessä on pakasteella tapahtuva keinosiemennys. Jo ennen juoksun alkamista sovimme siementävän eläinlääkärin kanssa projektin askelmerkit. Sperman säilytyspaikan tulee olla myös tietoinen projektin ajankohdista, jotta siirto tapahtuisi sujuvasti.
Juoksun alkaessa (vihdoinkin -odottavan aika on niin pitkä) varasin ensimmäisen progesteronin näyteottopäivän klinikalta. Yleensä ensimmäinen progesteroninäyte otetaan n. viikko juoksun alusta ja riippuen sen tuloksesta, seuraava noin 2-4 päivän päästä. Luonnollisesti ennen juoksun alkua, Vicin rokotukset ja madotukset on hoidettu kuntoon sekä ruokinta tarkastettu tilanteeseen sopivaksi.
Mutta, jotta edes tänne asti pentuesuunnitelmissa päästään, on monen monta tuntia vietetty sekä unetonta yötä valvottu miettien ja pohtien sopivia yhdistelmiä. Lukemattomia sukutauluja on tutkittu, terveystuloksia ja luonnetestejä on ruodittu, katsottu silmä kovana videota ja kuvia vanhemmista ja jälkeläisistä, haastateltu sukutaulun koirien omistajia ja kasvattajia jne. Kaikki mahdollinen tieto on kaivettu esiin. Kasvattaminen on kompromissien hallitsemista, ja sen vuoksi kaikki saatavilla oleva tieto tulevan pentueen vanhemmista on otettava huomioon.
Pentueen vanhemmat kohtaavat
Progesteronitestien perusteella sovimme siemennyksen suorittavan eläinlääkärin kanssa tapaamisen, jossa tehtäisiin vielä yksi progesteronitesti ennen mahdollista siemennystä. Pakastespermasiemennys tehdään 2,5 – 3,5 päivää ovulaation jälkeen ja oikea ajankohta on määriteltävä mahdollisimman tarkasti. Rion sperma oli tuotu säilytyspaikasta siirtotankilla Opvetiltä siemennyspaikalle ReproVettiin edellisenä päivänä ja kaikki oli siis valmiina. Progesteroni oli kohonnut juuri sopivasti ja näin päätimme tehdä siemennyksen samana aamupäivänä.
Eläinlääkäri Lena Lindh esitteli meille ensin huoneen ja selvitti hyvin tarkkaan tapahtuman kulun. Samalla Vici sai tutustua pöytään ja huoneeseen sekä tapahtumassa paikalla oleviin henkilöihin. Kuten Lenakin totesi, Vici oli hyvin nopeasti toimenpidehuoneessa kuin kotonaan. Hän korosti useasti sitä, että siemennystoimenpide on tehtävä niin ettei narttu ole peloissaan tai jännittynyt. Onneksi Vici on luonteelta niin sopeutuvainen ja luottavainen, että mitään ongelmia meillä ei tämän suhteen tulisi olemaan.
Kun Vici oli tutkittu, oli aika aloittaa varsinainen toimenpide. Sovimme, että minä huolehdin etuosasta ja pidän Vicin rauhallisena ja avustava henkilö pitää kiinni Vicin takaosasta. On todella tärkeää, että narttu pysyy paikoillaan ja toimenpiteen saa suoritettua rauhassa. Sperma viedään kohtuun endoskoopilla, laitteella, joka mahdollistaa kamerayhteyden koko toimenpiteen ajaksi. Vici kummasteli ensin endoskoopin asentamista, mutta juttelimme hyvin tasaiseen ääneen ja pidimme tilanteen rauhallisena. Kun endoskoopin pää oli oikeassa kohdassa, Lena kävi sulattamassa oljet ja sperma siirrettiin suoraan kohtuun. Lopuksi pidimme Viciä toimenpidepöydällä jonkin aikaa alaviistossa, ennen kuin vein sen autoon odottamaan.
Lena kertoi kaiken tapahtuneen kuten oppikirjassa; sperma oli sulatuksen jälkeenkin huippulaatuista, kohtu oli erittäin siistin näköinen, narttu pysyi rauhallisena ja koko siemennystoimenpide sujui ilman pienintäkään ongelmaa. Jos nyt ei tärppäisi, se ei ainakaan johtuisi näistä asioista. Tiesin kyllä jo aiemmista vastaavista kokeiluista pakastesiemennyksistä, että aina ei onnistu. Ja sitähän se kasvatustyö on – unelmia ja niiden eteen tehtyä työtä – toisinaan onnistuu, toisinaan ei!
Tiineyden varmistaminen
Huomasin Vicin käytöksessä muutoksia reilun viikon päästä siemennyksestä. Se hakeutui lähelle ihmisiä vielä tavanomaistakin enemmän ja käyttäytyi muutenkin rauhallisemmin kuin muutoin. Siksi olinkin melkein varma, että siemennys oli onnistunut. Ensimmäinen ultraus sovittiin Rovio Vetin lääkäreiden kanssa poikkeuksellisesti jo 16 tiineyspäivän kohtaan. Sovimme lääkäreiden kanssa, että tarkistamme Vicin tiineyttä noin viikon välein ultralla. Yleisesti tiineysultraus kannattaa tehdä noin 21-26 tiineysvuorokauden kohdalla.
Viikon välein tehdyssä ultrauksessa sikiöiden kasvaminen näkyi hyvin selvästi. Toimivat sydämenlyönnit näkyivät hienosti 32 vrk kohdalla tehdyssä ultrauksessa. Kävimme myös tiineysröntgenissä, kun tiineysvuorokausia oli 60, jotta pentujen lukumäärä voitiin tarkistaa. Ultrauksessa olimme nähneet vaihtelevasti 8-10 pentua, joten röntgenkuvasta laskeminen toi varmuuden oikeasta määrästä. Ja kyllä, paljonhan niitä näkyikin, kokonaista 11.
Viimeiset tiineysviikot
Synnytystä edeltävien viimeisten viikkojen aikana Vici teki enää lyhyitä lenkkejä ja lepäili paljon. Ruokinta on muutettu jo muutama viikko sitten kantavalle nartulle sopivaan Werraton Emo ja pentu -ruokaan, jota Vici syö hyvin mielellään. Koska tuleva pentue on iso, on ruokintakertoja jaettu kolmeen, jotta kerta-annos ei ole liian suuri.
Myös loishäätö on huolehdittu 40. tiineysvuorokauden kohdalla sekä herpesrokote laitettu viikko siemennyksestä ja toinen viikko ennen laskettua synnytysaikaa.
Tervetuloa maailmaan pennut!
Vicille on laitettu pentuhuoneeseen valmiiksi pentulaatikko jo hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Synnyttämiseen sopiva huone tulee olla rauhallinen ja vedoton. Myös hyvä valaistus sekä lämpötilan säädettävyys ovat tärkeitä. Vici kävi hyväksymässä huoneen ja pentulaatikon, ja asettui sinne tyytyväisenä. Synnytystä varten tulee valmistautua muutamilla pyyhkeillä, talouspaperilla, puhtailla alusilla sekä hyvillä hermoilla. Myös avustaja on tarpeellinen, varsinkin ison pentueen synnytyksessä. Kannattaa myös varmistaa etukäteen alueen päivystävän eläinlääkärin leikkausvalmiudet mahdollista sektiota varten.
Synnyttävän nartun ruumiinlämpöä mitataan muutamia kertoja päivässä. Lämpötilan laskettua alle 37 asteen synnytys käynnistyy noin vuorokauden sisällä.
Avautumisvaihe alkoi yöllä läähättelyllä ja pentulaatikon pedin petaamisella. Tämä vaihe voi kestää muutamasta tunnista vuorokauteen. Näin suurta pentuetta odotettaessa en yllättynyt, kun avautuminen kesti Vicillä lähes päivän. Seuraavana yönä alkoivat työnnöt. Työntövaihe kestää yleensä noin 6 tuntia, mutta ison pentueen kanssa jopa 24 tuntia. Ensimmäisen pennun tulisi syntyä noin tunnin kuluessa työntöjen alettua. Vicin ensimmäinen pentu syntyi reilun puolen tunnin työntöjen jälkeen ja seuraavat kolme syntyivät tasaiseen tahtiin. Näin ison pentueen kanssa, narttu pitää yleensä pientä taukoa välillä. En siis hätääntynyt, vaikka kolmannen ja neljännen pennun välissä olikin useampi tunti. Loput pennut syntyivät hyvässä tahdissa. Minun tehtävänä oli varmistaa, että syntyvä pentu on elinvoimainen ja että se pääsee imemään kohtalaisen nopeasti. Minulla on myös tapana kirjoittaa syntymäaika, sukupuoli sekä syntymäpaino muistikirjaan. Tätä kirjaa täydennetään päivittäisellä punnituksella, josta on helppo seurata pennun kehitystä. Samaan kirjaan kirjoitetaan nartun lämpötilat sekä ruokkimiset yms.
Koko pentueen synnyttyä päästin Vicin ulos tarpeilleen ja sillä välin vaihdoin puhtaan alusen pentulaatikkoon. Vicin rauhoittui pentujensa kanssa imettämään ja nukkumaan, ja tässä vaiheessa saatoin itsekkin mennä hetkeksi sulkemaan silmät. Kasvattajan yksi rankimmista tehtävistä oli jälleen onnellisesti takana – synnytyksen valvominen ja tarkkailu kestää yleensä toista vuorokautta ja vaatii siten myös kasvattajalta ”turnauskestävyyttä”.
Pentujen ensimmäiset päivät
Tarkkailen itse juuri syntyneitä pentuja pari ensimmäistä päivää hyvin tarkasti. Pennut punnitaan päivittäin samaan aikaan vuorokaudesta, painon lisääntyminen kertoo pennun hyvästä kehittymisestä. Joskus syntyy pentuja, joiden paino ei nouse tai jopa hiipuu pikkuhiljaa. Tämmöisen pennun tulevaisuutta tulee miettiä tarkoin, koska yleensä syynä voi olla vaikea synnynnäinen vika, kuten sydän – tai muu elimistöllinen vika.
Tässä vaiheessa narttu pysyttelee tiiviisti pentulaatikossa imettäen ja hoitaen pentujen pissattamisen ja kakkaamisen. Pennut tarvitsevat myös nartun lämpöä, koska niillä ei ole vielä omaa toimivaa lämmön säätelyä. Vici lähti laatikosta ainoastaan terpeitaan varten ja syöminenkin hoitui nopeasti laatikon vierellä. Ruokkiminen ja juominen on erittäin tärkeää emälle, jotta hyvä maidontuotanto turvataan. Pentulaatikko tulee pitää puhtaana vaihtamalla alusta päivittäin. Synnytyksen jälkeen nartulla tulee veristä eritettä vielä muutamia päiviä, joten myös nartun puhtaudesta tulee huolehtia.
Pentujen ensimmäinen viikko
Vastasyntyneet pennut ovat täysin riippuvaisia emästään. Niiden silmäluomet ja korvakäytävät ovat kiinni, joten pennut eivät näe eivätkä kuule. Ne aistivat ympäristöään tunto- ja hajuaistin avulla. Silti pentu oppii jo tässä vaiheessa, joten niitä on hyvä käsitellä varovasti päivittäin. Tämä onnistuu hyvin painon tarkkailun aikana.
Kasvattajan tehtävänä on ensimmäisten viikkojen aikana lähinnä tarkkailla pentueen kehitystä, pitää pentulaatikko puhtaana sekä huolehtia nartun syömisestä ja hyvinvoinnista. Hyvinvoivat pennut lähinnä syövät ja nukkuvat ensimmäiset viikot. Siksi hiljaisuus pentulaatikossa onkin hyvä merkki siitä, että kaikki on kunnossa. Ensimmäisen viikon aikana pennut tulee punnita päivittäin, jotta mahdollinen painon kehityksen pysähtyminen tai jopa laskeminen huomataan ajoissa. Terve pentu on jäntevä ja pullea, se imee aktiivisesti ja innokkaasti. Painon tulisi kohota niin, että noin viikon ikäisenä se on tuplannut syntymäpäinonsa.
Nartulle tulee tarjota laadukasta ruokaa pieninä annoksina. Pentuekoko vaikuttaa paljon emän ruokintaan, sillä jokainen pentu tuo imetysvaiheessa lisää energiantarvetta 25 %. Ruokaa on hyvä lisätä pikkuhiljaa siten, että korkeimman maidontuotannon aikana (2-3 vko) narttu pysyy hyvässä kunnossa eikä laihdu likaa. Pentueen ollessa hyvin pieni, on syytä varoa liikaruokintaa. Liikuntaakin voi ottaa mukaan päiviin, jos narttu itse on halukas lähtemään pois pentujen luota.
Seuraavat viikot
Vici huolehti hienosti pennuista, joten minun huoleksi jäi ainoastaan pentujen kasvun tarkkailu ja Vicin hyvinvoinnista huolehtimimen. Itse punnitsen pennut ensimmäisen viikon jälkeen joka toinen päivä. Samalla käsittelen ja tarkastan jokaisen pennun ja kirjoitan huomiot ylös pentumuistioon.
Vici lähti mielellään metsälenkeille jo ensimmäisen viikon jälkeen, niinpä lenkitys otettiin jälleen mukaan sen päiväohjelmaan. Ruokaa lisättiin toisen imetysviikon kohdalla ja samalla ruokintakertoja lisättiin kolmeen. Vici pysyi todella hyvässä kunnossa ja maitoa riitti hienosti. Werraton Emo ja pentu ruoka toimii siis täydellisesti imetysvaiheessa! Ruoan lisäksi on erittäin tärkeää huolehtia riittävästä veden juomisesta, joten vesikuppia tulee täyttää useita kertoja päivässä.
Pennut kehittyvät tässä vaiheessa todella nopeasti. Silmät avautuivat niiden ollessa 10 päivää ja noin 2 viikon ikäisenä ne lähtivät horjuen liikkeelle. Silloin tällöin pentuhuoneesta alkoi kuulumaan pieniä haukahduksia ja muutamat ”painivat” jo rodulle tyypillisesti keskenään.
Pentujen ollessa kolme viikkoa, ne madotettiin ja emä Vici sekä perheen muut koirat myös. Madotus tehdään uudestaan kahden viikon välein pentujen luovutusikään asti. Myös kynsien leikkaus aloitettiin kolme viikkoisena ja sitä rutiinia jatketaan viikottain.
Pennut 4-5 vko
Pentujen ollessa reilun 3 vko, niille alettiin pikkuhiljaa tarjoamaan kiinteää ruokaa. Lyhyen ihmettelyn jälkeen kupit tyhjentyivät nopeasti. Pentujen ensimmäisiin ateriat koostuvat meillä aina laadukkaasta penturuoasta, joka tarjoillaan hyvin turvotettuna. Lisäksi laitan alkuun pienen nokareen laktoositonta kermaviiliä. Annos tarjoillaan kädenlämpöisenä. Kun pennut alkavat syömään kiinteää ruokaa, on ehdottoman tärkeää lisätä niille vesikuppi.
Saman aikaisesti emä Vici alkoi selvästi vähentämään imetyskäyntejään pentujen luona. Nyt se alkoi entistä enemmän leikittämään niitä, ja vietti aikaa pentulaatikossa leikkien ja komentaen tarpeen tullen liian rajujen painijoiden menoa.
Pentujen ruokintakertoja lisättiin vähitellen, niin että viisiviikkoisena ne syövät kolme kertaa päivässä kiinteää ruokaa. Vici käy edelleen imettämässä pentuja, mutta selvästi vähemmän aikaa ja harvemmin.
Onneksi ilmat alkoivat lämmetä ja saimme vietyä pennut pian ulkoilemaan. Uteliaina ne tutkivat uutta ympäristöä ja uusia hajuja. Pian leikki jatkui yhtä riehakkaana kuin sisälläkin. Ja kohta vauhti hidastui ja yksi kerrrallaan pennut siirtyivät kangashäkkiin päiväunilleen.
Pentujen luovutus uusiin koteihin
Pentujen kasvutahtia seurattiin viikottain ja ruokintaa tarkistettiin sen mukaisesti. Kaikille pennuille ruoka maistui hyvin ja pennut kasvoivat tasaiseen tahtiin. Päivittäiseen ohjelmaan otettiin mukaan ulkoiluhetkien lisäksi tutustuminen perheen aikuisiin koiriin, sekä käsittelyt, jossa tarkastettiin hampaat, korvat ja tassut. Kynsienleikkaus kuului pentujen viikottaiseen ohjelmaan noin neljän viikon ikäisestä.
Tässä vaiheessa pentujen tulevat ”hyväksytyt” perheet olivat käyneet muutamia kertoja kasvattajan luona tutustumassa pentuhin. Tätä ennen on käyty useita keskusteluja, joita kasvattaja käy tutustuakseen mahdollisen pennun saajaan. Joidenkin mielestä harrastuksien, asumismuodon ja arjen toimintojen ym. kysely on liioittelua, mutta kaikki nämä vaikuttavat kasvattajan harkintaan, mikä pentu olisi kyseiselle henkilölle tai perheelle sopivin, ja jopa siihen, onko henkilöstä ollenkaan pennun/koiran omistajaksi.
Pennuille tehtiin eläinlääkäritarkistus reilun kuuden viikon ikäisenä ja kaikki todettiin terveiksi ja hyvinvoivaksi. Samalla pennut saivat mikrosirut, jolla kyseinen pentu tunnistetaan jatkossa. Samoin rekisteröinti tehtiin Suomen Kennelliittoon mikrosirutuksen jälkeen. Virallisten papereiden saavuttua, pennut olivatkin valmiita lähtemään uuteen kotiin aikaisintaan 7 viikon ikäisenä.
Pentujen mukaan lähti Werraton Emo ja pentu -pentupaketti, kattava ohjeistuskansio ja pentupanta ja -hihna. Lisäksi uusi omistaja liitettiin rodun omaan yhdistykseen Suomen Amerikanstaffordshirenterrieri yhdistykseen kasvattajan toimesta, jolloin he saavat paljon tietoa rodusta ja pääsevät mukaan yhdistystoimintaan niin halutessaan. Ensimmäisten öiden ja päivien ohjeistusta käytiin monta kertaa läpi, jotta raju muutos pennun elämässä sujuisi mahdollisimman mukavasti. Myös keskustelua siitä, kunka tutustuminen perheiden mahdollisiin muihin lemmikeihin tulisi tehdä, käytiin tarkasti. Ennakoimalla ja suunnittelemalla näitä asioita selvitään usein parhaiten, ja uuden perheenjäsenen paikka laumassa löytyy ilman ongelmia ja haasteita.
Kaikki laittoivat viestiä ja videota ensimmäisten päivien aikana ja hyvinhän elämä oli alkanutkin uusissa kodeissa. Se on kasvattajalle yksi tärkeimmistä ja myös jännittävimmistä hetkistä. Kun kuulee, kuinka hyvin pentu on aloittanut elämänsä uudessa kodissa uuden laumansa kanssa ja kuinka onnellisia ja vastuullisia uudet omistajat ovat, voi kasvattaja huokaista syvään. Yhteydenpito on toki tästä eteenpäinkin toivottavaa ja jatkuvaa, ja useat kasvattajat järjestävät pentutapaamisia kasvateilleen. Näin myös tämän Vicin Werraton pentueen kanssa tehdään. On mukavaa nähdä pennut muutaman kuukauden päästä, jolloin myös omistajat saavat keskutella keskenään.
Tähän päättyy Vicin Werraton pentueen päiväkirja. Kiva, että olit mukana seuraamassa amstaffipentueen elämää.
Eeva Lehtonen / kennel Royaltybolt