Aloitamme Werraton Kasvattajakerhon vieraskirjan, jossa esittelemme kuukausittain yhden jäsenkasvattajan. Ensimmäisenä esittelyssä Pirjo ”Pipa” Kokkonen, joka kasvattaa vehnäterrierejä Cara Siorai -kennelnimellä.
- Kuka olet ja millä nimellä kasvatat?
Olen Pirjo ”Pipa” Kokkonen ja kasvatan pienimuotoisesti vehnäterrierejä nimellä Cara Siorai. Kennelnimi Cara Siorai tarkoittaa ikuista ystävää ja mielestäni kuvaa näkemystäni niin vehnistä kun koirista muutenkin. Kasvattajanimen olen saanut vuonna 2013 ja ensimmäinen Cara Siorai pentue näki päivänvalon 3 vuotta myöhemmin, vuonna 2016. Tähän mennessä pentueita on syntynyt 3, joista pentuja yhteensä 27. Viimeisin, 9 pennun katras syntyi lokakuussa 2022. Perheeseeni kuuluu yksi aikuinen poika, joka asuu Tampereella ja kotona kaverina minulla ovat vehnäterrierit Blondie 13 v, Ariel 7 v, ja Konna 10 kk. Vehnäterrierit ovat johdatelleet minut tässä koirien kanssa harrastamisessa kasvattajatyön lisäksi kouluttautumaan harrastuspuolella arkitottelevaisuus – ja näyttelykouluttajaksi sekkä kehäsihteeriksi. Ja kun kyseessä on turkkirotu, niin toki myös trimmaushommia tulee tehtyä.
- Miksi päädyit tähän rotuun?
Minun ei koskaan pitänyt ottaa koiraa ja mielessäni olin päättänyt, että jos nyt ikinä ottaisin koiran se olisi Belgianpaimenkoira. Veljeni perheeseen tuli vuonna 2007 vehnäterrieri tyttö, Aida, joka sitten pisti rotuvalinnan uusiksi. Syy rotuvalintaan oli oikeastaan vehnäterrierin huumorintaju ja ilmeikäs luonne. Eli kyllä alun perin tähän rotuun päädyin aika vahingossa. Mutta ensimmäinen vehnäterrierini Luna, tuli meille vuonna 2008 ja Blondie 1,5 v myöhemmin vuonna 2010.
- Esittele joku oma koirasi, esim elämäsi koira.
Elämäni koira on varmasti ollut Luna, ensimmäinen vehnäterrierini ja todellinen lempeä jättiläinen. Luna oli upea mutta ehkä rodun edustajaksi vähän pehmeä ja kookas, mutta täydellinen ensimmäinen koira minulle. Toinen koira jonka haluan nostaa esille on Blondie joka taas on ollut täysin erilainen ja johdattanut minut pitkälti tälle tiellä jolla nyt ollaan. Blondie on johdattanut minut ympäri maailman näyttelyharrastuksen myötä ja on myös kennelini kantaemä. Blondiella on komea meriittilista näyttelyistä, mutta myös hienoin tuloksin suoritettuna TK1, TK2, BH, MH ja LTE. Blondiella on nyt ikää komeat 13 vuotta ja jälkeläisiä itsellään 18 ja lapsenlapsiakin on jo 22 kpl.
- Mikä on ”punainen lanka” kasvatustyössäsi.
Punainen lanka on varmasti minulla luonne ja toki terveyskin. Olen pyrkinyt kasvatustyössäni löytämään pentueisiin hyväluonteisia uroksia ja jos mahdollista myös hakemaan ns. uutta verta vaikka sen perässä joutuisi vähän matkustamaankin. Terrierille toivon sellaista terrierin luonnetta, jolla on toimintakykyä ja temperamenttia sopivassa määrin, niin että oikeissa käsissä ja perheissä elämä sujuu. Tavoite on kasvattaa rodunomaisia, hyväluonteisia ja terveitä koiria, joilla on edellytykset hyvään ja pitkään elämään. Tämä tavoite varmasti meillä kaikilla kasvattajilla on, enkä siis tässä kyllä poikkea yleisestä tavoitteesta omassa työssänikään.
- Millä perusteella valikoit omistajat kasvattamillesi pennuille.
Perheiden valinnassa pyrin olemaan erittäin huolellinen ja tekemään tarkan työn, jotta jokainen perhe voisi saada sen oman elämänsä koiran ja koira oman elämänsä perheen. Kun kyseessä on terrieri ja vielä ns turkkirotu, on tärkeää, että perheet ymmärtävät mitä rotu vaatii omistajaltaan ja että esim. turkki vaatii paljon työtä ja aikaa. Kun olen tutustunut kasvotusten perheisiin, jotka pentua haaveilevat, muodostuu jo hiukan mielikuvaa millainen koira voisi perheeseen sopia tai sekin jos mahdollisesti rotuvalinta ei ehkä ole oikea. N. 5 vkon iässä minulla käy ulkopuolinen pentutestaaja ja olen onnekas, kun tähän mennessä olen saanut saman testaajan, jolla on jo erinomainen ymmärrys koiristani ja voin luottaa täysin hänen näkemykseensä pennuista. Pentutestin jälkeen alkaa sitten vaikein osuus, eli pitää yhdistää oma näkemys, testien tuoma näkökulma ja se mielikuva millainen perhe ja pentu olisi paras yhdistelmä. Tähän mennessä näyttäisi siltä, että tämä on ollut aika toimiva tapa, jonka avulla pennut ovat löytäneet ne oikeat perheet ja päinvastoin.
- Miten ruokit koirasi?
Meillä koirat on aiemmin syöneet pitkälti raakaruokaa, johtuen siitä, että osa koirista ei ole suostunut syömään mitään nappuloita. Raakaruoka muodostuu haasteeksi matkoilla ja krantulle koiralle maistuvaa nappulaa on haettu pitkään. Onneksi meille on vihdoin löytynyt nappula, joka maistuu meidän krantuimmallekin! Meillä emokoira söi ennen astutusta Werrattoman Viljatonta ja astutuksen jälkeen, kun tiineys oli varmistunut siirryttiin Werraton Emo ja pentu ruokaan. Lauman muut koirat jatkoivat Werraton Viljaton tai Werraton Juniorilla vaihtelevasti. Emo ja pentu maistui hienosti niin emälle kun pennuillekin ja sillä mentiin koko matka, kunnes pennut lähtivät omiin koteihin. Oli ihana antaa matkaan Werraton Kasvattajakerhon pentupakettien isot ruokapussit ja suositella ruokaa, joka maistuu, on kohtuu hintaista ja helposti saatavilla. Pentujen jälkeen siirryttiin taas koko lauma Viljattomaan. Itse arvostan ruokaa, joka on laadukasta ja mielellään toki kohtuu hintaista. Turkkirodulla näkyy kyllä nopeasti, jos ruoasta ei kaikkea tarvittavaa saa! Ilo on katsella, kun koirilla turkit kiiltää kuten pitääkin, eikä sitä kerättävää jätettäkään tule tolkuttomia määriä! Yhden jo aikuisen kasvatin kodista sain terveisiä, että turkki oli ryhtynyt kasvamaan huikeaa vauhtia, kun oli siirtynyt Werrattoman Viljaton ruokaan ja myös ihon kutina on loppunut tämän ruoan myötä! Voiko parempaa suositusta ruoasta oikeastaan saadakkaan?
- Mitä harrastat koiriesi kanssa?
Meillä pääasiallinen harrastus on tällä hetkellä koiranäyttelyt. Tämän harrastuksen tiimoilta matkustelemme niin kotimaassa, kun ulkomaillakin. Viimeisin pitempi retki tehtiin autoillen WDS näyttelyyn Madridiin. Harrastus on tuonut minulle hurjan määrän ihania ystäviä ympäri maailman ja paljon sellaisia kokemuksia, jotka varmasti muuten olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Kun ei olla näyttelyissä niin meillä eletään leppoisaa ja rauhallista elämää lenkkeillen metsissä ja lenkkipoluilla. Nuorin koiristani, kohta 10 kk ikäinen ulkomailta tuotu uros, houkuttelee jälleen vähän tuonne toko puolen harrastusmaailmaankin, joten katsotaan mitä tässä vielä keksitään 😊 Minulle tärkeää koirieni kanssa on tasapaino harrastuksissa ja rennossa yhteiselossa.
- Terveiset muille kasvattajille tai Werraton kasvattajakerholle.
Muille kasvattajille lähettäisin terveisiä ja kiitokset siitä, että yhteistyö roturajojen ylikin on useimmiten antoisaa ja kannustavaa. Arvostan valtavasti kokeneiden pitkän linjan kasvattajien palautetta ja mahdollisuutta oppia heidän kokemuksistaan ja siitä ammentaa itselle uutta näkökulmaa omaan kasvatustyöhön. Werraton kasvattajakerholle ja koko tiimille lähetän kiitokset erityisesti hyvästä ja laadukkaasta Werraton ruoasta! Pentupaketin ruokapussi oli ilo antaa eteenpäin, kun lämpimästi voi suositella perheille sitä käytettäväksi myös jatkossa. Kiitos myös aktiivisesta some viestinnästä ja erilaisista webinaareista yms. Teette hienoa työtä ja on ilo kuulua tähän aktiiviseen ja positiiviseen kasvattajakerhoon!
Hyvää kevättä ihan jokaiselle kasvattajalle, koiranomistajalle ja koko Werraton tiimille!
Pipa ja Cara Siorai vehnäterrierit