Werraton käyttäjäkokemuksia – Suomenpystykorva Aatu

Kaunis pystykorva seisoo metsän reunassa


Tässä esittätyy Aatu ja omistajansa Tuomas. Tule mukaan seuraamaan heidän arkeaan tässä blogissa.

Aatu on pian viisivuotias suomenpystykorva: komea, terve ja osaava kansallisrotumme edustaja. Minä, 46-vuotias Tuomas Honkanen Kangasalta, saan iloita siitä, että minulle osui elämäni ensimmäiseksi koiraksi näin etevä eläin.

Suomenpystykorvan elämää

Suomenpystykorva on vuosisatoja vanha rotu ja maamme kansallisrotu. Rotu on saatu aikaan luonnonkannasta, eli sitä ei ole rakennettu varta vasten rotuja risteyttämällä. Toki suomenpystykorviakin jalostetaan aktiivisesti, jotta saadaan aikaan terveitä yksilöitä, joilla toivotut ominaisuudet korostuvat ja epätoivotut jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Toivottuja ominaisuuksia ovat esimerkiksi riistavietti ja reippaus, epätoivottuja vaikkapa arkuus.

Tärkein suomenpystykorvan ominaisuus tosiaan on riistavietti. Metsästyksen ohella koiran kanssa voi harrastaa paljon muutakin agilitystä noseworkiin ja vaikka kaverikoiratoimintaan. Rotu soveltuu kaiken riistan metsästykseen, se etsii kaikkea hiirestä hirveen. Perinteisesti sen tärkeimpiä saaliita ovat pienehköt turkiseläimet orava ja näätä. Se etsii myös metsäkanalinnut, hirvet, supikoirat ja jopa karhut. Miltei kaikista suomenpystykorvista näkyy yhä tänä päivänä, että orava on sen ykköslaji: jos pystykorva ei hauku oravaa, se ei luultavasti hauku juuri mitään muutakaan.

Aatu on mainio lenkkikaveri: tahti on ripeä, mutta se ei kaahaa turhia. Vähintään kymmenen metrin välein löytyy kiinnostavaa haisteltavaa, ja olen kyllä antanut koiran haistella. Saapa itse venytellä pohkeita tai jutustella vastaantulijan kanssa sillä välin. Rotu on aktiivinen ja tarvitsee reilusti liikuntaa. Tällainen perustason lenkkeilijä ei pysty koiraa väsyttämään tavallisella puolentoista tunnin kävelyllä.

Tarmonpesä tarvitsee energiaa ja sen purkua

Pystykorvalla on vanhastaan vähän huono maine räksyttänä, liiankin aktiivisena haukkujana. Turhaan se ei kuitenkaan hauku juuri koskaan. Haukkumisen syy saattaa kyllä jäädä joskus arvoitukseksi meille, joilla on heikommat aistit. Jotkut pystykorvat kaivavat mielellään maata. Aatu ei sentään kaiva itseään tarhasta ulos, mutta myyrien käytäviä se innostuu avartamaan niin että multapaakkuja tuiskuaa. Koira kaipaa tekemistä, aivojumppaa ja siitä syntyvää tervettä väsymystä. Parasta on, jos omistaja antaa koiralle riittävästi puuhaa, niin sen ei tarvitse keksiä sitä itse itselleen.

Aatu on tarkka syömisistään. Pikemminkin täytyy huolehtia siitä, että se saa riittävästi energiaa kuin ylensyönnistä. Werraton Aikuinen -kuivaruoka on sopinut sille hyvin: ruokakuppi tyhjenee, suositeltu määrä tuntuu olevan juuri sopivasti ja vatsa toimii kuten kuuluukin. Myös turkki näyttää kauniilta ja hyvänlaatuiselta.

Se suhtautuu herkkuihin epäluuloisesti, mutta muutama sille maistuu aina: kananmuna ja luuydin. Leivontapäivänä koira istuu tiiviisti leipurin jaloissa ja odottaa, että yli jäävä kananmuna tarjoillaan sille. Luuydin saa sen tanssimaan innosta. Leivinuunin jälkilämmössä kuivatan herkuiksi hirven ruhon yli jääviä osia, joista ei tehdä ruokaa ihmisille. Keväiset kuoreet maistuvat myös kuivattuina.

Luonteeltaan Aatu on leikkisä ja seurallinen. Se viihtyy ulkona kaikilla keleillä. Metsä tuntuu olevan sen mielipaikka, jossa askel kevenee. Kesällä järvessä kahlaaminen vilvoittaa, ja talvella se nauttii lumessa peuhaamisesta. Se pitää ihmisten seurasta valtavasti. On hurjan palkitsevaa nähdä koiran voivan hyvin ja kehittyvän taipumustensa mukaan.

 

Linnunhaukkukoe punnitsee suomenpystykorvan taidot

Olen harrastanut metsästystä koko ikäni ja viihtynyt etenkin hirvimetsällä. Tätä silmällä pitäen etsin koirarotua, joka soveltuisi apuriksi pienille metsäalueille eikä lähtisi etsimään saalista kymmenien kilometrien päästä. Erään ystäväni suomenpystykorva työskenteli erinomaisesti: se löysi hirven tehokkaasti ja pysyi lähellä ohjaajaansa. Kun tuo hieno uros, yli 50 hirvikaadon Eccu teki pentueen, varasin yhden pennun itselleni.

Huomasin metsällä käydessäni, että Aatu kyllä löytää hirvet, mutta innostuu metsäkanalinnuista erityisen paljon. Tämä innosti kokeilemaan, pärjäisikö Aatu myös linnunhaukkukokeissa. Tiesin eräällä tuttavallani olevan koetuomarin oikeudet. Sovin hänen kanssaan Aatun ensimmäisen pitkänkokeen eli yksittäiselle koiralle järjestetyn linnunhaukkukokeen. Se sujui niin mukavasti, että kokeilimme uudestaankin. Nyt ei loppua näy!

Syksyllä 2021 oikein hyvä tulos linnunhaukkukokeessa antoi Aatulle mahdollisuuden päästä kilpailemaan. Ensin osallistuimme piirinmestaruuskisoihin, sitten lännen lohkon karsintaan ja loistavan tuloksen jälkeen vielä linnunhaukun suomenmestaruuskisoihin. Viime vuonna ne käytiin Mäntyharjulla, ja Aatu sijoittui hienosti viidenneksi.

Nyt syksyllä 2022 Aatua onnisti niin ikään. Pääsimme karsintojen kautta lokakuun alussa SM-kilpailuun Ivaloon. Siellä Aatun sijoitus oli seitsemäs. Olen hurjan ylpeä Aatun osaavasta työskentelystä ja tietysti myös kiitollinen hyvästä tuuristamme – sitäkin tässä lajissa tarvitaan.

 

Nelituntinen metsäretki

Linnunhaukkukokeella pyritään saamaan käsitys koiran kyvystä käsitellä sille luontaisia riistalintuja eli metsoa, teertä ja pyytä. Koetilanteessa läsnä ovat koiran lisäksi sen ohjaaja ja koetuomari. Tällä joukolla kuljetaan metsässä ennalta sovitulla alueella neljän tunnin ajan.

Ohjaajan tehtävänä on valita alue, josta arvelee löytyvän lintuja, ja ohjata koiraa sinne. Tuomari seuraa tarkasti koiran toimintaa, kirjaa sitä muistiin ja antaa sääntöjen mukaisesti pisteitä eri suorituksille. Koiran tehtävänä on etsiä linnut haju-, näkö- ja kuuloaistinsa avulla, ilmoittaa löydöstään haukkumalla ja linnun lähtiessä lentoon etsiä se uudelleen.

On toivottavaa, että koira haukkuu lintua usean minuutin ajan, jotta myös tuomari ehtii paikalle toteamaan, mikä lintu on kyseessä. Ihanteellinen suoritus on 10 minuutin haukku. Paras mahdollinen pistemäärä on 100 – täysiä pisteitä saavutetaan ani harvoin. Kokeita saa tehdä aikana, jolloin lintujen metsästys on sallittua, mutta kokeessa ei kanneta aseita eikä tavoitella riistaa. Linnunhaukkukokeessa koira saattaa juosta maaston vaativuudesta riippuen 10 kilometriä tai enemmänkin ja käyttää samalla kiivaasti kaikkia aistejaan ja aivojaan. Tällaiseen suoritukseen tarvitaan hyvää pohjakuntoa ja energiatasoa. Aatun apuna ja ruokavalion perustana toimii Werraton Aikuinen-kuivaruoka. Syksyn koe- ja metsästyskaudella se saa lisäksi luita ja lihaa tai kalaa.

Linnunhaukkukoe on vaikea laji. Ihmiseltä koe ei vaadi suuria, lähinnä kykyä ja halua liikkua metsässä, mutta koira kyllä saa tehdä töitä. Linnut eivät jätä maahan jälkiä, joten niiden löytämine hajun perusteella on vaativaa. Linnuilla on siivet, joita ne mielellään käyttävät. Joskus ne eivät “kestä haukussa” eli pakenevat koiraa. Joskus taas lintuja ei näy mailla, ei halmeilla, vaikka niitä nähtiin juuri näissä puissa vastikään.

Lajin haastavuuden vuoksi hyvänkin koiran tulostaso vaihtelee. Aatullakin tuloksia on viidestä pisteestä 86:een. Haaveissa on joskus ylittää 90 pisteen raja. Siihen tarvitaan paitsi Aatulta määrätietoista toimintaa, myös runsaasti pitkämielisiä metsoja ja teerejä.

 

Werraton-ruoasta voimaa metsästyskoiralle

Suomenpystykorva on alkukantainen rotu. Sitä voisi ajatella, että tällainen koira söisi henkensä pitimiksi melkein mitä vain. Ehkä vuosisatoja säilyneen rodun salaisuus onkin ihan toinen: kannattaa valita huolella, mitä poskeensa pistää, niin henki säilyy pidempään? 

Aika moni pystykorva on tarkka ruuastaan ja syö vain sen verran, kuin kulloinkin tietää tarvitsevansa. Niin myös Aatu, jolla on talouden ainoana koirana myös mahdollisuus jättää ruokaa kuppiin ilman, että muut lauman jäsenet käyvät osille. Sutjakan koiran nivelet eivät kuormitu samoin kuin pulskan, joten painonhallinnan helppoudesta saa olla hyvin iloinen. Vanhemmiten kyllä pystykorvillekin tuppaa kerääntymään liikapainoa, ellei ruokkija säännöstele ruuan määrää.

Werraton-kuivaruokaan tutustuimme noin vuosi sitten. Etsin silloin erityisesti kotimaisia vaihtoehtoja. Arvostan sitä, että koiranruuan tuotantoketju on jäljitettävissä, ruuassa hyödynnetty liha tuotettu täkäläisen lainsäädännön ohjaamana, kuljetusmatkat ovat lyhyitä ja tuotannon työpaikat Suomessa. 

Kun kokeilupussi Werraton Aikuista maistui Aatullekin, valinta oli helppo. Kananmuna on ollut aina sen mieleen: se toimii hyvänä retkieväänä, täydennysruokana ja herkkunakin. Juuri Werraton-ruuan kananmunapitoisuus tekee kuivaruuasta Aatun mielestä maukasta. 


Aatu ja Tuomas