SENIORIKISSAN HYVINVOINTI

Ajan myötä suhteemme kissoihin on muuttunut. “Torjuntaeläimestä” on tullut rakas perheenjäsen. Kotikissat elävät entistä pidempään, koska niiden krooniset sairaudet hoidetaan ja ruokavaliosta huolehditaan. Moni omistaja on opetellut tunnistamaan kissan sairauksien oireita ja osaa puuttua niihin.

Eläinlääketieteessä kissat luokitellaan eri ikäluokkiin, sillä jokainen ikäluokka vaatii spesifisen hoidon. Kissa on pentuiässä syntymisestä ensimmäiseen elinvuoteen. Sen jälkeen kissa kasvaa nuoreksi aikuiseksi (1–6 vuotta). Aikuinen kissa on yli 7-vuotias ja yli 10-vuotias lasketaan senioriksi. Tässä artikkelissa keskitytään yli 10-vuotiaan seniorikissan tarpeisiin ja vaivoihin.

Nykysuosituksen mukaan kissa viedään eläinlääkärin tarkistukselle vähintään kerran vuodessa. Seniorikissat suositellaan käytettäväksi eläinlääkärissä kaksi kertaa vuodessa tai useammin riippuen kroonisen sairauden vaatimien kontrollien määrästä. Seniorikissan tutkiminen eläinlääkärissä eroaa nuorempien kissojen tutkimisesta. Jos kissanpennulla katsotaan purenta, mahdollinen napatyrä tai piilokives, seniorikissan yleistutkimiseen kuuluu usein esimerkiksi verenpaineen mittaaminen.  Kohonneen verenpaineen riski on yleinen seniorikissalla.

Kissa luokitellaan sekä peto- että saaliseläimeksi. Saaliseläimenä sen tapoihin kuuluu piilotella omia vaivojaan. Tämän vuoksi sairauden tunnistaminen kotona voi olla haasteellista. Omistajan on tärkeää kouluttautua tunnistamaan oireita. Yleisimpiä oireita ovat mm. kissa syö ja/tai juo huonommin, leikkii vähemmän, nukkuu enemmän, välttelee korkealle hyppäämistä, käyttää matalampia pintoja tai jää lattialle, ei peseydy riittävästi, ei siedä kosketuksia tai nostoja sekä maukuminen öisin. Eläinlääkäritarkistuksessa huomataan esimerkiksi lihaskato, takkuinen tai rasvainen turkki sekä kuivuminen.


ALI- ja YLIPAINO

Kuntoluokaltaan seniorikissat ovat useimmin alipainoisia, vaikka ylipaino-ongelmaa tavataan myös. Alipainoisella perusterveellä seniorikissalla makuaisti ja hajuaisti ovat vähentyneet. Eläinlääkärin suosittelemat erikoisdieetit ja ruokahalua nostavat lääkkeet voivat tulla tarpeeseen. Paino-ongelman lisäksi erikoisdieetti määrätään seniorikissalle useiden muiden syiden takia, kuten krooninen munuaisten vajaatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta, suolistotulehdukset jne.

Kotona kissan ruoka-annosta voidaan lämmittää, jotta se maistuisi kissalle paremmin. Jos kissalla on spondyloosimuutoksia kaulassa, syöminen korokkeelta voi helpottaa ruokailua. Kissaa ei koskaan saa paastottaa. Jo muutaman vuorokauden syömättömyys voi johtaa maksasairauteen.

Ylipaino puolestaan altistaa sokeritaudille ja kasvainsairauksille. Myös nivelrikko-ongelmat pahenevat. Ylipainoisella kissalla esiintyy nopeammin maksasairauden oireita, jos syystä tai toisesta kissa on paastonnut.

UMMETUS
Ummetusta tavataan kaikilla ikäluokilla. Kissan tulisi ulostaa kerran päivässä. Jos ulostaminen ei ole säännöllinen, ulosteet ovat hyvin kovia tai jos raapiminen hiekkalaatikossa on jatkuvaa ja tuloksetonta, kyseessä on luultavasti ummetus.

Seniorikissat sairastuvat ummetukseen helpommin, ja syynä yleensä kuivuminen. Kissa on alun perin aavikkoeläin, minkä takia sen janon tunne on heikko. Sen lisäksi esimerkiksi nivelrikko voi estää kissaa juomasta riittävästi. Helppo veden saatavuus varmistetaan ja kissa houkutellaan juomaan lisää käyttämällä vesiautomattia ja laittamalla kissan saataville useampi vesikippo. Jos ummetus kroonistuu (yli 3 viikkoa), on syytä vaihtaa ruokavalio erikoisdieetiksi, joka sisältää kuitulisää. Vaikeissa ummetuksissa eläinlääkäri arvioi kissan kunnon ja voi määrätä erikoisdieetin lisäksi kipulääkettä. Kotikonstiksi kissalle voi antaa ulostetta pehmentävää Levolacia eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

DEMENTIA

Noin puolet yli 15-vuotiaista kissoista sairastuu dementiaan. Dementian oireet ovat levottomuus, ärtyneisyys, ahdistus, lisääntynyt nuoleminen, turkin vähentynyt hoitaminen, ruokahalun vähentyminen, ääntely öisin sekä liiallinen nukkuminen. Dementiaa sairastavan kissan on vaikea oppia uusia käytäntöjä tai se unohtaa vanhoja sääntöjä. Leikkiminen ja omistajan huomio ovat tärkeitä keinoja kissan dementian hoidossa. Eläinlääkäri voi määrätä lääkityksen, joka tukee aivojen toimintaa ja vähentää levottomuutta. Suurin merkitys taudin hoidossa on omistajalla. Omistajan kyky aktivoida vanhaa kissaa, leikkiä sen kanssa ja olla läsnä, ovat tärkeimmät keinot kissan dementian hoidossa.

HYPERTENSIO

Hypertensio eli kohonnut verenpaine on seniorikissan yleinen sairaus. Pahimmillaan se voi johtaa jopa kissan sokeuteen tai aivoinfarktiin. Yleensä hypertensio on sekundaarinen, eli sen taustalla on jokin toinen sairaus, kuten munuaisten vajaatoimintaa tai kilpirauhasen liikatoimintaa. Vain harvoin hypertension oireet liittyvät lisämunuaisten sairauksiin. Jos taustalla ei ole syytä hypertensiolle, sitä kutsutaan primaariksi. Eläinlääkärissä seniorikissan verenpaine mitataan ennen yleistutkimusta, ettei kissa ahdistu, jolloin sen verenpaineet nousevat merkittävästi. Jos kissalla todetaan kohonnutta verenpainetta, sitä hoidetaan lääkityksellisesti.

ELÄMÄN LOPPU

Kissa harvoin kuolee kotona nukkuessaan. Sille tulee yleisoireita, kuten ruokahaluttomuutta, oksentelua, lisääntynyttä juomista jne. Omistajan tehtävänä on tuoda tuolloin kissa arvioitavaksi eläinlääkärille mahdollisimman pian. Ellei oireita lievittävää hoitoa ole enää mahdollista toteuttaa, on luopumispäätöksen aika.

Moni omistaja kuitenkin pitkittää eutanasia päätöstä liiaksi. Silloin kissa on hyvin kuivunut, hoikka ja usein liikkumaton. Kissalla, jolle annetaan palliatiivista hoitoa kotona tai joka tuodaan eutanasialle, diagnosoidaan usein jokin näistä sairauksista: kuolemaan johtava sairaus, vakava krooninen sairaus (esim. end-of-stage munuaissairaus, vakava nivelrikko, vakava sydänsairaus), progressiivinen sairaus, vakava diagnosoimaton sairaus, krooninen invaliditeetti (esim. välilevytyrä).

Jos omistajan on vaikea tehdä eutanasian päätös, silloin tulisi miettiä seuraavia asioita:

  • On diagnosoitu sairaus, joka johtaa lähiaikoina kuolemaan
  • On tehty päätös, ettei hoideta sairautta tai ei haluta jatkotutkimuksia
  • Hoito on epäonnistunut
  • Kroonisen sairauden oireet johtavat huonoon elämänlaatuun
  • Kyseessä on etenevä vakava sairaus komplikaatioineen

Ymmärrettävästi päätös on usein vaikeaa tehdä. Tulee kuitenkin muistaa, että suurinta eläinrakkautta on päästä irti rakkaasta ystävästä oikealla hetkellä.

Eläinlääkäri Maria Pushkina

Pieneläinklinikka Rovio Vet