Koiralle, kuten meille ihmisillekin, sopiva ja määrällisesti oikea ruokinta on yksi tärkeimmistä seikoista. Koirahan ns. pysyy hengissä hyvinkin ravinneköyhällä ruoalla, mutta hengissä pysyminen ja optimaalinen ruokinta ovat kaksi täysin eri asiaa. Varmasti kaikki koiranomistajat haluavat ja koittavat ruokkia koiransa hyvin. Mutta kuinka selvitä siitä loputtomasta prosenttien ja raaka-ainelistausten viidakosta, kun pitäisi löytää ”Rekulle” tai ”Biancalle” sopiva sapuska? Ja onko tosiaan niin, että pussin kyljessä kuvattu punaisena kiiltelevä, tunturilla kasvava amerikankarpalo tai loiskuvasta koskesta perholla pyydetty purotaimen on juuri sitä, mitä pussi sisältää? Ostetaanko pussin kuvien mukana mielikuvia ja unelmia?
Laadukas koiranruoan valmistaminen lähtee siitä, että sen reseptiikan eli tuotesuunnittelun on tehnyt kyseiseen aiheeseen perehtynyt asiantuntija. Mielellään henkilö, jolla on myös muita kokemuksia siitä eläinlajista, jolle hän ruokaa alkaa suunnittelemaan. On tiedettävä esimerkiksi erityyppisten ja eri-ikäisten koirien ruokinnan tarpeet. Sen jälkeen mietitään, mitä raaka-aineita tarvitaan, jotta kyseiset tarpeet saadaan nappulaa syöttämällä täytettyä. Raaka-aineiden valikoima on lähes loputon, mutta niissäkin on mahdollisuus valita tuotteita, joita ei tarvitse tuoda tuhansien kilometrien takaa. Esimerkiksi riisi tai bataatti kasvavat huonosti Suomessa ja tämäntyyppisten raaka-aineiden lisääminen koiranruokaan lisää paitsi kuljetuskustannuksia samalla hiilijalanjäljen painavuutta. On järkevää hyödyntää upeita, puhtaita kotimaisia raaka-aineita koiran ruokintaan. Esimerkiksi kotimaisista viljoista ihmisillekin tutkimusten mukaan jopa terveysvaikutteinen kaura soveltuu erinomaisesti myös koiran ravinnoksi. Lisäksi silloin tuotannosta tulee jäljitettävä eli raaka-aineet pystytään paikallistamaan jopa sinne kyseisen kauranviljelijään asti. Mitä lähempää reseptiin sopivat raaka-aineet nappulaa valmistavaa tehdasta löytyy, sen parempi.
Entäs sitten ne herkullisen näköiset naudan sisäfileen tai karitsan kareen kuvat pusseissa? Kukapa ei haluaisi ajatella, että pussiin on jauhettu 100% samaa tavaraa, kun itse ostamme lähimyymälän lihatiskiltä sunnuntain juhlaillalliselle? Nykymaailman menossa olisi jopa hieman naivia ajatella, että vaikkapa Kanadassa pussitettaisiin koirien nappulasäkkiin sitä samaa raaka-ainetta, jolla ruokittaisiin ihmisiä tai jollaista ei suurin osa maapallon asukkaista koskaan tule edes näkemään, saati syömään. Suomessa teurastamoissa pihvilihojen ja fileiden lisäksi teurastetuista eläimistä saadaan ns. sivutuotetta, josta tehdään ruokateollisuuteen massaa lihapullien ja -piirakoiden jne. valmistamiseen. Näitä sivutuotteita voidaan hyödyntää myös lemmikkien ravintona, mikä tietysti onkin järkevää jo aivan alkutuotannonkin kannalta. Sivutuote ei siis ole sama asia kuin jäte. Kannattaa huomioida, että Suomessa teurastamojen jätteitä ei käytetä eläintenrehujen valmistukseen.
Se, että kuluttaja voi oikeasti luottaa siihen, mitä pussin kyljessä lukee, on ensiarvoisen tärkeää. Ostat ”Musti kanariisi” -ruokaa, mutta luettuasi koko raaka-ainesisällön, huomaat että tuoretta kanaa on 10% ja muita eläinperäisiä raaka-aineita 50%. Tuoreessa kanassa on nestettä noin 75% eli paljonko mahtaa olla nappulan kanapitoisuus lopulta? Ja mitä se loppuosuus mahtaa olla, jos kuitenkin pussissa lukee ”lihapitoisuus 75%”? Tämä tieto on tärkeää varsinkin, kun etsitään sopivaa ruokaa allergiselle tai ruoka-aineherkälle koiralle.
Rehellinen, selkeä raaka-aineluettelo ilman kikkailuja ja koukkuja tai taitelijan luomia mielikuvia, on koiranomistajan oikeus. Nappulan pitää sisältää sitä, mitä pussin kyljessä kerrotaan eikä mitään ylimääräistä. Näin oikeasti tiedät, millä se ”Rekku” tai ”Bianca” lopultakin herkuttelee.
Eeva Lehtonen
