Laadukkaalla, oikeanlaisella ravinnolla on suuri merkitys terveyden ja hyvän elämänlaadun ylläpitämisessä ja saavuttamisessa, sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa, sekä kilpailevilla eläimillä suorituskyvyn ylläpitämisessä. Ravintoaineiden puutokset ja ravinnon epätasapaino on mahdollista ennaltaehkäistä oikeanlaisella, lemmikille sopivalla ravitsemuksella.
Yli- tai alipainoisen lemmikin kuntoluokkaa ja painoa saadaan normalisoitua oikeilla ruoka- ja raaka-ainevalinnoilla. Jos lemmikki on allerginen tai yliherkkä jollekin ruuan raaka-aineelle, voidaan sopivien ja oikeanlaisten raaka-aineiden valinnalla ehkäistä mahdollisia oireita ja parantaa lemmikin elämänlaatua. Kun puhutaan sairaiden lemmikkien ruokinnasta, on eläinlääkärin tekemän diagnoosin saaminen lemmikille tärkeää. Lemmikin ruokavalioon saatetaan tehdä eläinlääkärin avustuksella muutoksia, ja ruokintaa säädetään lemmikin tilan ja voinnin sekä mahdollisen sairauden vaiheen mukaan.
Ihmisillä on runsaasti mielipiteitä ja ajatuksia liittyen sekä omaan että lemmikin ruokaan ja ravintoon – onhan ruoka ja ravinto yksi elämämme kulmakivistä. Nälän ja ravintoaineiden tyydyttämisen lisäksi ruuan avulla välitetään lukuisia tunteita, näytetään välittämistä ja huolehditaan – sekä ympärillä olevista rakkaista ihmisistä että eläimistä. Ongelmia tulee väistämättä, jos lemmikki ruokitaan yksilölle sopimattomasti, ja pahimmassa tapauksessa tarjottavalla ravinnolla aiheutetaan lemmikille haittaa. Omistajan omat mieltymykset ja mielipiteet – ilman tieteeseen pohjautuvaa, tutkittua faktatietoa – eivät saa aiheuttaa lemmikin sairastumista vääränlaisen tai yksilölle sopimattoman ruokavalion takia. Esimerkiksi liiallinen, yhtäkkinen rasvan käyttö ruokinnassa saattaa aiheuttaa lemmikille haimatulehduksen, liiallinen luiden käyttö ruokinnassa aiheuttaa luu-ummetus-, vierasesine- ja hammasvaurioriskin terveellekin eläimelle, ja osa ihmisravinnoksi kelpaavista raaka-aineista on lemmikeille sopimattomia.
Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ruokkia lemmikkiä ei ole, sillä jokainen eläin on yksilö, ja eläimen elämässä tapahtuu jatkuvia muutoksia. Sairaan lemmikin ruokinnan suunnittelun ja toteutuksen tulee tapahtua eläinlääkärin valvonnassa, ja potilaan kannalta parhaita tuloksia saadaan, kun ruokinta on tasapainotettu ja laskettu yksilöllisesti sopivaksi. Tämä voi vaatia pitkääkin hoitosuhdetta, omistajalle on tärkeää löytää luotettava ja osaava alan ammattilainen, jonka puoleen kääntyä muutosten edessä.
Mitä lemmikki ravinnosta saa?
Ravinnosta lemmikki saa perusravintoaineita, jotka ovat vesi, hiilihydraatit, proteiinit eli valkuaisaineet, rasvat, mineraalit ja vitamiinit. Näistä hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat ovat energiaravintoaineita, joista lemmikki saa energiaa mm. perusaineenvaihduntaan, kasvuun, liikkumiseen ja lämmöntuotantoon. Mineraalit jaetaan makro- ja mikromineraaleihin. Makromineraaleja on seitsemän (kalsium, fosfori, natrium, magnesium, kalium, kloridi ja rikki), mikromineraaleja enemmän (tärkeimpinä rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi ja seleeni). Mineraalit toimivat elimistössä elinten ja kudosten rakenteissa (mm. kalsium, fosfori ja magnesium), elimistön nesteissä ja kudoksissa toiminnallisissa tehtävissä – kuten esimerkiksi happo-emästasapainon säätelyssä ja lihassupistuksen muodostamisessa (mm. natrium, kalium, kloridi), ja osana entsyymien ja hormonien toimintaa. Vitamiineilla, sekä vesi- että rasvaliukoisilla, on elimistössä runsaasti tehtäviä, ja niillä on merkitystä esimerkiksi DNA-synteesissä, energia-aineenvaihdunnassa, luun muodostuksessa, silmän normaalissa toiminnassa, vapaiden radikaalien torjunnassa, hermoston normaalissa toiminnassa jne.
Energia ja lihavuuskunto
Energian yksikkönä ravitsemuksessa käytetään kilojoulea (kJ) ja kilokaloria (kcal). Hiilihydraatit ja proteiinit tuottavat energiaa 4 kcal eli 17 kJ grammaa kohden ja rasvat 9 kcal eli 38 kJ grammaa kohden. Rasvat tuottavat siis 2,25 kertaa niin paljon energiaa kuin hiilihydraatit ja proteiinit, ja tämä on huomioitava ruokinnassa.
Eläimen energian tarpeeseen vaikuttavat monet asiat, kuten laji ja rotu, ikä, fysiologinen tila (kasvu, tiineys, imetys…), aktiivisuus, ympäristöolosuhteet sekä mahdolliset sairaudet. Perusterveen, normaalipainoisen koiran energiantarpeen arviointiin on olemassa sekä laskukaavoja että taulukoita, jotka helpottavat päivittäisen ruokamäärän annostelua. Yksinkertaistettuna, esimerkiksi 10 kg:n painoinen terve, ihannepainossa oleva koira tarvitsee päivässä noin 470-590 kcal (lähde: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/07/Calorie-Needs-for-Healthy-Adult-Dogs-updated-July-2020.pdf), ja 4 kg:n painoinen terve, ihannepainossa oleva kissa päivässä noin 225-250 kcal (lähde: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/07/Calorie-Needs-for-Healthy-Adult-Cats-updated-July-2020.pdf).
Helpoin tapa arvioida lemmikin energian saannin riittävyyttä tai ylimäärää on opetella kuntoluokittamaan ja punnitsemaan lemmikki säännöllisesti. Kuntoluokitus tarkoittaa lemmikin ”lihavuuskunnon” arviointia, ja arviointiin on olemassa ja saatavilla apuvälineitä, kuten taulukoita ja kuvia (koiran kuntoluokka: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/01/Body-Condition-Score-Dog.pdf, kissan kuntoluokka: https://wsava.org/wp-content/uploads/2020/01/Cat-Body-Condition-Scoring-2017.pdf). Tieteellisesti validoitu asteikko on numeerinen yhdestä yhdeksään (1-9), jossa tavoitekuntoluokka on 4-5/9. Jokainen numero joko ylös tai alaspäin asteikolla tarkoittaa 10 prosentin ali- tai ylipainoa, ja kuntoluokasta 6 ylöspäin sairauksien riskien on todettu nousevan. Eläinlääkäriltä voit aina käynnillä pyytää apua lemmikin kuntoluokan arviointiin ja painon seurantaan. Ylipaino on oikea sairaus ja monet lemmikit länsimaissa ovat ylipainoisia tai lihavia. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 40-50 % lemmikkikissoista länsimaissa on ylipainoisia tai lihavia, koirien vastaava luku on lähes sama.
Ravintoaineet
Tärkein ja välttämättömin ravintoaine eläimelle on vesi. Vesi toimii elimistössä mm. kuljettimena, kemiallisissa reaktioissa, lämmönsäätelyssä ja noin 70 – 80 % eläimen painosta on vettä, riippuen lajista, kunnosta ja iästä. Veden tarve vaihtelee lajeittain ja yksilöittäin, ja esimerkiksi lemmikin liikunnan määrä ja ulkoilman lämpötila vaikuttavat siihen paljonkin. Normaalitilanteessa koirat juovat maksimissaan 90 ml/kg vuorokaudessa, ja kissat maksimissaan 45 ml/kg vuorokaudessa, yleensä vähemmän. Ruuan sisältämällä vedellä on erittäin suuri vaikutus siihen kuinka paljon lemmikki päivän aikana juo. Kuivamuonaa syövät lemmikit juovat yleensä siis huomattavasti enemmän kuin tuore- tai raakaruokia, tai kosteita muhennoksia syövät. Eläimellä tulee olla aina helposti saatavilla raikasta vettä, ja veden laadun on oltava hyvä.
Proteiinit ovat aminohapoista rakentuvia ravintoaineita, ja proteiinien aminohappokoostumus sanelee proteiinin ravitsemuksellisen laadun – oikeastaan lemmikin proteiinintarve on eri aminohappojen tarvetta. Eläimillä, jotka ovat esimerkiksi kasvavia, tiineitä, imettäviä tai sairaita, proteiinin eli aminohappojen tarve on suurempi, kuin aikuisen, perusterveen lemmikin. Proteiineja eli valkuaisaineita esiintyy elimistössä kudoksissa ja elimissä, kuten nivelissä, jänteissä, lihaksissa, ihossa, karvoissa ja kynsissä. Veressä olevia proteiineja ovat hemoglobiini, transferriini, albumiini ja globuliini. Proteiineilla on osansa elimistön toiminnassa myös entsyymeinä, hormoneina ja vasta-aineina. Lemmikin on saatava elimistön proteiinisynteesiin välttämättömät aminohapot ravinnostaan. Aminohapoista kymmenen on koiralle välttämättömiä (lysiini, tryptofaani, treoniini, leusiini, isoleusiini, metioniini, histidiini, fenyylialaniini, valiini ja arginiini) ja kissalle 11 – samat välttämättömät aminohapot kuin koiralla, ja näiden lisäksi vielä tauriini.
Hiilihydraatit toimivat ravinnossa pääasiassa energianlähteinä. Koirilla ja kissoilla ei ole hiilihydraateille samanlaista absoluuttista määriteltyä tarvetta, kuin esimerkiksi välttämättömille amino- tai rasvahapoille. Hiilihydraatteja on erilaisia, niistä tärkeimpänä polysakkaridit tärkkelys ja kuidut. Tärkkelys on glukoosiyksiköistä muodostuva polysakkaridi, joka toimii elimistössä energianlähteenä. Glukoosi on siis monosakkaridi, joka on tärkein energianlähde esimerkiksi lemmikin keskushermostolle ja veren punasoluille. Glukoosin tarve koiralla ja kissalla kuitenkin on. Erityisesti runsaasti energiaa vaativassa, anabolisessa tilassa (kuten eläimen kasvu, tiineys ja imetys) ravinnon on tärkeää tarjota myös hiilihydraatteja elimistön tarpeeseen. Kuiduilla, jotka eivät hajoa ruoansulatuskanavassa, on merkitystä erityisesti suoliston ja sitä kautta lemmikin terveydelle. Kuitu ylläpitää suoliston normaalia toimintaa, toimii ravintona suoliston omille hyville mikrobeille, ja osa mikrobeista tuottaa mm. lyhytketjuisia rasvahappoja (SCFA), jotka toimivat energianlähteenä esimerkiksi suoliston soluille.
Ravinnon rasvoista lemmikki saa runsaasti energiaa, välttämättömiä rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja. Rasvahapot jakautuvat rasvahappoperheisiin, jotka ovat omega-3-, omega-6- ja omega-9-rasvahapot. Näistä omega-3- ja -6- rasvahapot ovat lemmikille välttämättömiä rasvahappoja, sillä niitä eläin ei pysty syntetisoimaan eli valmistamaan elimistössään – ne on saatava ravinnosta. Rasvahapoilla on elimistössä useita tehtäviä. Niillä on merkitystä esimerkiksi hermokudoksen, aivojen ja silmän retinan eli verkkokalvon normaalissa kehityksessä, sekä elimistön tulehdustilan hallinnassa esimerkiksi nivelrikon yhteydessä. Rasvaliukoisten vitamiinien (A-, D-, E- ja K-vitamiinien) imeytyminen suolistosta on mahdollista vain rasvan imeytymisen yhteydessä.
Oikeanlaisella ravitsemuksella on suuri merkitys eläimen terveydelle. Ravintoaineiden puutokset ja ravinnon epätasapaino on mahdollista ennaltaehkäistä tarjoamalla lemmikille oikeanlaista, juuri sille yksilölle sopivaa ravintoa. Oikeanlainen ravinto tarjoaa oikean määrän ja oikeassa suhteessa energiaa ja ravintoaineita, ja mahdollistaa omalta osaltaan lemmikin hyvälaatuisen, mahdollisimman pitkän ja terveen elämän.
Noora Sjögren, asiantuntijaeläinlääkäri